Ei murru muistoista kotirannan koivut.69 tai 96 on samantekevää. Niiden välissä käväisen 90-vuotisjuhlilla. Kutsuja oli Elli. Hän pyysi kotikäynnille, kun oli niin vanha. Hän oli kuitenkin nuorekas. Kertoi olleensa 40 vuotta leskenä, yksin, mutta ei yksinäinen. Karjalaiset naiset olivat hänen viiteryhmänsä käsityön ystävinä. Juhlia vietettiin Ellin kotona. Vieraat tulisivat pienissä ryhmissä. En kuulunut mihinkään ryhmään, siksi sain olla eläkkeikäisten opettajien seurassa.
Hämmästyin vieraiden itsekeskeisiä puheenaiheita. Joku oli jäänyt äskettäin leskeksi. Hän kertoi seikkaperäisesti ajasta ennen kuolemaa, kuoleman kuvauksesta hautajaisiin 90-vuotiaalle. Toinen teema oli Ellin pelottelu käydä saunassa yksikseen. Sinne on moni kuollut. Elli otti vaarin tuosta puheesta. Luopui saunavuorosta ja kävi viikottain ammeessa. Sitä varten piti kutsua kotiavustaja vahtimaan, että Elli selviäisi ammeesta ylös. Hän ei keksinyt mitään muuta tekemistä kotiavustajalle.
Syntymäpäivillä kupsahti kuppi nurin jonkun syliin ja siitä lattialle. Elli kysyi huolestuneena: Menikö korva? Elli oli kattanut kahvipöydän käsinmaalatuilla kupeilla kauniille liinalle. Siksi huoli kuppiaarteistaan. Juhlamekon kastuminen oli kantajan oma vahinko.
En ollut aikaisemmin juhlinut 9-kymppistä, mutta sain esimakua naisporukassa elämän ohjeista loppuelämää varten. Kävin vielä neljä vuotta Ellin luona kutsuttuna. Viimeisellä kerralla soitin ovikelloa. Kukaan ei tullut avamaan. Soitin sos.toimistoon tietääkseni, vieläkö siellä käytiin. Sain tietää, että Ellin kuulo oli mennyt enkä halunnut mennä sisälle toisten avaimilla. 96 -vuotiaana Elli kuoli. Sen luin kuolinilmoituksesta. Poika ja pojanpoika olivat lähiomaiset.
Isälle järjestyi 9-kymppiset Viitakossa. Jännitti etukäteen, mutta toivoi jatkoa juhlille suvussa. Niitä ei tullut ja sitä isä ihmetteli. Sisarukset eivät ole oppineet juhlimaan yhdessä ilossa eikä surussa. Minä odotan "Illallista yhdelle" a la Sophie-neiti. Pöytä katettu päivänsankarille ja neljälle jo kuolleelle ystävälle. Hovimestari tarjoilee ja kohottaa maljan jokaisen puolesta, jokaisen ruokalajin jälkeen. Valmistaudun valitsemaan viinilistan, muusta James pitää huolen kuten ennenkin.
Karjalainen heinäkuu on esittänyt musiikkia, jota kuulee hyvin harvoin. Vivaldia jonossa asiakaspalveluun on tullut tutuksi. Oodi Ilolle on vielä minulle tuntematon. Odotin eilen iltaa ja yllätystä. Se olisi ollut jymyuutinen, jos naapurimaan presidentti olisikin pyytänyt turvapaikkaa eikä olisi halunnut palata kotiin. Taas käytiin keskusteluja siitä, mitä naapurin hymypojalla on poliittisessa mielessä meitä rajanaapureita kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti