Kesälle, viivy vielä hetki Kevon luonnonpuiston eteläosissa. Etelässä on omituisen painostavaa, Olen kuitenkin optimistinen, että kesä jatkuu kesä yöttömänäkin pöllöille, jotka ovat yöeläimiä. Välillä sitä olen minäkin. Elinkello on kesäajassa.
Minervan pöllö, viisauden vertauskuvana, oli meidänkin luokkasormuksen symboli. Oltiin olevinamme viisaita, ehkä diivailtiinkin hillitysti käytyämme 5 lukuvuotta keskikoulua. Opettamisesta huolehtivat sodassa henkisiä vammoja saaneet sotaraakit. Makkosen sormi tärisi sanojen tehosteeksi: "Mörssäri ampuu" ja hyvä, ettei satakiloinen ruho lähtenyt lentoon sormen piirtäessä suurta kaarta osoittaen ammuksen lentomatkan. En muista, mitä siitä piti laskea. Vai oliko meillä mitään osuutta ampua mörssärillä. Oltiin Makkosen matkassa sotatoimialueella.
Isä ei koskaan puhunut sotakokemuksistaan meille lapsille. Varhaisin muisto mielessä on nähdä sodankauhu isän silmissä. Myöhemmin se tuli liikutuksena ja tädin miehen antamana palautteena isäni ahdasmielisyydestä. Hän ei saanut isääni mukaansa ketkutuksiinsa. Salaa hän kuitenkin otti osansa. Vakka oli kantensa valinnut. Täti jäi leskeksi. Hän otti isäni käskytettäväkseen maalla käydessä. Täti haali kaikki kirkonkylän naisystävänsä mukaan ja isän oli lähdettävä viemään marja- ja kalareissuille moottoriveneellä Vihtaniemelle. Musta Ukkonen laski verkkoja isän kanssa. Se oli hänelle ihan uusi kokemus ja hän kysyi, kuinka verkko on vedessä. Lappeellaanko pohjassa?
Vielä täti sai minut valtaansa lähettämällä terveisiä. "Eikö se enää käy sairaita katsomassakaan?" Kävijöistä oli puutetta, kun tädillä oli pieniä tehtäviä toimitettavaksi. Kaikilla oli kiire, että vasta omien menojen jälkeen jouti kysymään: Niin, mikä se oli sinun asiasi? Jossitteluna ei olisi pitänyt mennä ensimmäistä kertaakaan. Omien vanhempien hoitamisen olisi pitänyt riittää. Mutta ei, työvoimatoimistokin oli työllistämässä toimintakeskuksen pesulaan työntekijäksi. Sukulaisia autoin vanhalta muistilta, mutta työllistämisestä laitosapulaiseksi palvelukeskukseen ja pesulaan kieltäydyin. Taimitarhalle kesätyöhön ei minua pakotettu. Tädin kuoleman jälkeen hoidin vielä hautaa monta kesää. Kaikki päättyy aikanaan ja tästä siirryin seuraavalle tasolle poliittisten päättäjien pyöritykseen.
Globaalisaation on korvannut maapalloistuminen. Polli parka mahtuu jo kasvihuoneeseen. Se ei ole kuitenkaan hyväksi pallollemme. Se hikoilee helteessä, vuotaa öljyä meriin ja hengittää kasvihuonekaasuja, tuhkaa ja tulikiveä satumaan tulivuoren purkautuessa. Mitä meistä aikamme pienistä ihmisistä. Se on hämärän peitossa, millaisen maapallon jätämme jälkipolville. Jokainen on oman aikansa lapsi. Maalla syntynyt muistaa aina maalaisuutensa. Kaupunkilainen pitää sitä tyhmyytenä. Vesi- tai sähkökatkos tai jatkuva helle tekee olomme tukalaksi. dna huolehtii sähköpostiini peniksen päivässä, parhaina kaksi. Itella jakaa postiluukkuun mainoksia kauppojen hintavertailusta. Ei tarvitse lähteä bussilla Haaparantaan rasvan- ja sokerinhamstrausreissulle, kun kaikkea saa alennuksella läheltä.
Hopeinen pöllösormus on maailmalla. Se olisi ihme, jos se joku päivä palaisi omistajalleen. Toivossa on hyvä elää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti