Auringonkukkarukous

"Sinun on aina autettava minua nousemaan ylöspäin, jotta ylitän korkeimmatkin vuorenhuiput, etkä koskaan päästä minua putoamaan."

Standardi määrittelee, miten jokin asia tulisi tehdä. - WWW -
Vuosituhat vaihtui www-sivujen ulkopuolella. Sen käyttäjät ja niille sivuille ohjaavat olivat jotenkin ylemmyydentuntoisia asiakaspalveluissa, teeveessä, pankissa ja Kelassa. Verkkokirjoitustaidottomana olin ihan pihalla. Kun digi-teeveetä varten tuli mies mittaamaan yhteyksiä vanhassa kerrostalossa, hän katsoi minua päästä varpaisiin ja tuhahti halveksivasti: Etkö sinä ymmärrä? Siinä oli oleellinen tokaisu tämän päivän Suomi-neidon määrittelyyn ajassa, jolloin standardeja ei ole vielä olemassakaan.

Hyökkäys on paras puolustusstrategia. Kun pauhaa tietävänsä omat ansionsa ja säätää lain iästä ja työhistoriasta, jäämme kaiken ulkopuolelle. Tämäkö on tämän päivän standardi tuleviin vaaleihin. Rahaa on tuhlattavaksi, mutta mistä tulevat äänet. Intiaanien viisaudella olen harjoitellut ryhmätyötä. Nimekseni valitsin "Yksi, joka pamauttaa päähän". Tommyn kanssa varoimme läikyttämästä öljyä hukkaan, kun taas kukkaronvartija on myymässä naisetkin EU -kiintiöön tuottamaan lisä liksaa valtion pohjattomaan säkkiin. Sieltä se valuu kohteisiin, jotka he itse päättävät standardeiksi. Rahareijät on yritettävä tukkia yhtä tuloksettomilla yrityksillä kuin öljyputken vuoto Meksikonlahdella. Minulle lähempi on Kuolemalaks, johon Kaho mielistyi ikihyviksi.

Intiaanileiriini kuuluu muitakin samoin ajattelevia. Kypsyttäjä jaksaa aina pysyä kannassaan. Katajan kuori sitkeydellään vetää pidemmän korren. On ilahduttavaa saada yksi asiallinen sähköposti sadan Tupaten täynnä ja Vanhan nirson brändituotteiden roskapostin joukossa. Näkee taijan kokoaa blogiluetteloonsa meidät kaikki. Taputtaa vihollista otsalle on aika humoristinen taputellessaan häntäkin, joka Ei pelkää tietämistä.

Taaksejääneitä ovat Musta ukkonen, Kylillä kävijä, Lyhyet siivet, Putoilevat pöksyt ja Kerran haudattu. Takaisin tulleita ovat Vaihtaa jalkaa, Yksi pilvessä ja Niittäjä.

Tämä on minun uusi intiaaniyhteisöni. Muistuttaa menneistä tuliukkojen kesistä. Yksi heistä oli nimensä veroinen elämässäni, Polta se karrelle. Muutti pois kuin käki uuden käenpiian hoiviin eikä yhtään kanna huolta jälkipolvensa elämästä. Lintumaailmassa on yhteishuoltajuus ilman eri sopimuksia. Siitä tekee poikkeuksen kukkuvan käen lisäksi toisen pesään muninut emo, vai olisivatko molemmat sukupuolineutraaleja.

Tämä vuosi on oikein lumiukkojen juhlaa. On kuuma ja kylmä, ei jätä ketään penseäksi eikä välinpitämättömäksi.