Ylitse kaikkien rajojen

Ilmoitathan tulostasi, että tiedämme ketä odottaa!
Sain kutsun sukuseuran kokoukseen. Olen pysynyt mukana maksamalla jäsenmaksun. Sillä katetaan sukututkimusta. Vuosia sitten tunsin tulleeni tuttuun joukkon. Suvun piirteitä löytyi minusta, mutta tärkeämpää oli kuuluminen johonkin. Helle on muuttanut osallistumishalukkuutta. Kuinka hyväksytty vastaanotto muuttui kateelliseksi kyräilyksi. Mikä sinä luulet olevasi? Suku on pahin.

Isälleni merkitsi sukuviirin hankkiminen kaikkea, mitä hän oli saanut aikaan. Suku on kuitenkin jakautunut parempiin ja huonompiin lähihistorian muistuttaessa, mihinkä perheeseen satuit syntymään juuri 21.7.1941. Sitä en itse valinnut. Vai valitsinko kuitenkin isovanhempani, vanhempani, 2 veljeä, joilla kummallakin 6 sisarta. Perheen koossapitävä voima on ollut yhteishenki, kun olimme pieniä. Sitten tulevat kuvioon mukaan valitut, joiden kanssa jatketaan sukua.

Minulla oli käsitys, että mies vastaa perheestään. Olen uudelleen käsitellyt asiaa avioliiton solmimisen sanamuodosta. Mies liittyköön vaimoonsa. Meitä ei vietykään. Me toimme sukuun vävyjä, joista tuli pesänvahtijoita siinä silmänräpäyksessä, kun pappi sen aamenella vahvisti. "Yksi lensi yli käenpesän" ja loppulentoa autettiin pyytämällä virka-apua laillisiin toimituksiin.

Satumaista syntyä väärään sukuun, vääränä aikana, väärässä paikassa. Tunnen sadun omakseni. Rumasta ankanpoikasesta on tullut jotakin muuta kuin millä ennakko-odotuksilla minua on kuormitettu. Siihen liittyy julkista väheksyntää ja mitätöimistä, sanoilla tappamista, kun teot eivät vieneet henkeä. On parasta olla liikahtamatta paikaltaan. Ravustus alkaa. Lapsuuskodin ranta on kivikkoinen ja sieltäkin löytyy rapuja. Helle lupaa hyviä rapusaaliita.

Olen rikkonut liikennemerkkiä "U-käännös kielletty". On ollut pakko toimia sisäisellä ravunvaistolla, kulkea joskus takaperin tai ottaa kiertotie. Nälkä on. Näppää korvalle. Mitä teen koti-ikävälle? Vaihdan kohdetta tai matkapastoripariskunnan mukaan kieltä.

Heimat

"Wohl dem, der eine Heimat hat", sagte neulich ein Geburtstagjubilar und lehnte sich zufrieden in seinem Sessel zurück. "Es ist mir nicht an der Wiege gesungen worden, dass ich einmal fast zweitausend Kilometer von daheim eine neue und eine so gute Heimat finden würde."

Der Vogel hat ein Haus gefunden und die Schwalbe ein Nest für ihre Jungen - deine Ältäre, Herr Zebaoth, mein König und mein Gott. Wohl denen, die in deinem Hause Wohnen; die loben dich immerdar.