Kana ylitti tien

Googlehakuna "kanoja" se kysyy tarkoitinko koiria. On tainnut konekin saada lämpöhalvauksen. Vai lie peräti siipihalvaus, kun itse saa oireensa diagnosoida. Löysin seuraamaltani sivustolta linkin muutoksen blogiin. Blogisti valitteli, ettei saanut siirrettyä sitä sivustolle, mutta jätti linkin, jonka onnistuin siirtämään omaan blogiin. Olen niin vihreä näissä asioissa, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta joskus sokea kanakin löytää jyvän. Tähtimerkkini "syöpä" on muuntunut ravuksi monen keittämisen jälkeen.

Minua viehätti kirjoituksessa "Kana ylitti tien" pohdinta, kuka antoi oman näkemyksensä tienylityksestä.
Bill Gates: Olen juuri julkaissut kana 2000 -ohjelman ja se munii minulle kultamunia.
Bill Clinton: Miten määritellään "ylitti"? Sitä paitsi, en koskaan, en kertaakaan koskenut tuohon kanaan.
Meneillään on Lahden runomaraton. Olisi minullekin mahdollista osallistua kuulijana, mutta tuli vannotuksi turhanpäiväinen vala. Niihin tilaisuuksiin en osallistu, joissa poliittinen puolue on nimen jälkeen mainittu. Eihän kaikki voi olla valjastettu naamioiduksi "seminaariksi" vaalirahakeräyksenä. Jos osallistun mielenkiinnosta ammatillisesti tai virkistykseksi, en totisesti halua ostaa 100 mummonmarkalla yhteisvastuukeräyspinssejä. Juoksen karkuun ferrarinpunaisena vaikka yksisiipisenä lumihangessa. Bo Carbelanin enkelitkin ovat yksisiipisiä, kun ei ole varaa kahteen siipeen.

Minulla on sukulaissieluja Norjassa tiettömän taipaleen takana. Anita otti kanat mukaan tunturin laelle näyttääkseen niille maailmaa. Ihana Anita, pitää keksiä huvinsa itse, osallistua alaikäisenä aikuisille tarkoitetulle kirjoituskurssille. Meillä on muut kriteerit osallistumiselle, mutta minua se ei enää haittaa. Jos on pakko laatia liian kireä aikataulu näyttäytyä kaikissa kissanristiäisissä, kuuntelen, kenelle kellot soivat kuulaina aamuina.

Pienessä yksiössä minulla olisi voinut olla kahden koneen lisäksi työhuone, salonki, vierashuone ja arkisto. Mutta muinaismummojen muistelupiiriä tarjottiin. Tai akateemisen mielestä paikka olisi ammattikorkean lievästi dementoituneille järjestämässä päivätoiminnassa. Onneksi ei ole lähettäjää, kun kukaan dementoitunut ei ihan itse osaa hakea itselleen hoitoa. Tytär kysyy päivittäin, kuinka selviän yksiössä helteellä. Nyt olen viettänyt honeymoonia aurinkoenergialla. Siihen he aina vetosivat asuessaan kahdestaan, että pitäisi minunkin yksin yksiöön mahtua. Heillä kävi vieraitakin, mukavuussyistä itse kieltäydyn.

Katson terapeutin luona käytäviä keskusteluja. Monesta aiheesta on itsellänikin kokemusta, mutta en vielä ole tarvinnut terapiaa selvittääkseni itselleni mielen aaltoilua. Sen hoitaa vireystaso ja vuorokausirytmi. Pahan paikan tullen kerron asiakkaallani olevan sivupersoonan kaukana. Kysyin juhlien väliajalla näyttelijältä, haittaako se, että hänen miehellään on tehtävä minun terapiatyöskentelyssä. Ei fyysisesti, vaan muuntautuneena moneksi näyttelijänä. Hän oli ilahtunut eikä antaisi asian haitata. Samaa se googlekin varmisteli, onko kyseessä kanat vai tunneperheeni koirat ja kissat.

Alkuperäinen tarkoitukseni jatkaa elämää Vihtaniemellä sai ankaraa vastusta. Taloissa on vain emännättömiä poikamiehiä. On kuljettu samat matkat ja he ovat pysyneet paikallaan. Pikarakastumisen kokenut mies muutti Tuusniemelle. Puhuin hänen kanssaan siellä asuvista poikamiehistä. Hänen mielestään he eivät olleet ihan viisaita, mutta tiesin monen olleen vanhojen vanhempiensa ainoita hoitajia. Heille olisin avannut kotini ovet ja keittänyt kahvit, mutta siinä asiassa Luoja kielsi suuria suunnittelemasta. Miksi vastarakastunut, iso mies puri kynsiään? Miksi kylällä ei saisi olla yhtään asuttua mummonmökkiä? On tultu viihde- ja vapaa-aikaan ja siitä on tullut viihteelläolijoille ongelma viettää vapaa-aikaansa. Hullun ilo on halpaa.