Ei ollut hyvä päivä

Tuli lunta tupaan täydeltä laidalta. Olin kuitenkin täysiaikainen enkä jäänyt suutariksi. 20 vuotta sitten päivä oli kiireinen. Minulle on selvinnyt syyt ja seuraukset, miksi aloittamani omaishoitaminen vanhempieni luona kohtasi niin paljon vastatuulta.

Tohtori Kiminkinen sen lausui julki pohtiessaan kiusaamista. Pahinta on alistaminen. Presidentti puhuessaan omaishoitajille vahvisti sen "ylistämällä alistetuksi" hoitosuhteeksi. Onko ylistämällä alistaminen luvallisempaa kiusaamista kuin Quantanamon vankileiriltä julkaistut kidutuskuvat kertovat vieläpä naisen pitäessä kiinni alastoman vangin kaulaan sidotusta köydestä? Omaishoitaminen on luvallista kiusaamista hoidettavia ja hoitajia kohtaan. Kiusaajan voin tunnistaa lähimmistä kaukaisimpaan rauhanruhtinasta myöten.

Joulusta lähtien tutustuin, mitä halvaantuneen äidin hoitamiseen kuului. Kesällä täyttäisin 50 vuotta. Minulla ei ollut aihetta juhlia siihen asti elämässäni. Oli vain ollut arkea. Kortilla muistin vanhempiani merkkipäivinä.

Ajattelin ääneen tulevan syntymäpäivän vietosta maalla oman perheen kesken. Pikku-veli, tuo kaiken tietävä ja kaiken kokeva, antoi kommentinsa ajatuksestani. "Sinun syntymäpäivänä vedetään lippu puolitankoon." Siihen loppui toive kesäisestä veneretkestä lapsuuskotiin vanhojen vanhempien vielä eläessä. Se sama tunnelma palaa kaikkissa yhteyksissä, missä joudun asioimaan liittyen muistoihin lapsuuskodista.

Muutin suuntaa Hämeenkyröön, Frantsilaan, hengitysharjoituskurssille kanadalaisen opettajan ohjauksessa. Olin siellä viikonlopun lisäksi kokonaisen viikon. Ja otin sen uusiksi seuraavana kesänä.

Ennen lähtöä ilmaantui esteitä. Vanha serkku oli tulossa käymään enonsa luona pitkästä aikaa, pitkän matkan takaa. Ei halunnut juhlia 7-kymppisiään tutussa ystäväporukassa. Leivoin mansikkakakkua edellisenä yönä ja keitin lohisoppaa aamulla. Äiti piti viedä vuodeosastolle, isä jäisi kotiin Wiljamin kanssa. En kantanut huolta kuinka he pärjäisivät. Käykööt sisarukset katsomassa, jos käyvät. Bussin lähtöaika lähestyi, vieraat poistuivat ja äiti oli hoidossa.

Klo 16.00 olin turvallisesti linjurissa matkalla Kuopioon. Kuski vilkuili peilistä, pysyykö tupee paikallaan. Ja niin siinä kävi, että hän ajoi päin puomia, joka rajoitti liikennettä tietyömaan takia. Ihan oikein sille narsistille, jonka kaljua peitti takaa vedetyt pitemmät suortuvat. Tämän päivän mittapuun mukaan voi jäljellä olevat hiukset ajaa pois ja kiillottaa kaljun. Se muoti sopii muillekin kuin Kekkoselle.

Tänäänkään ei ole hyvä päivä. On menossa yksiön tyhjennys kaikesta kerääntyneestä, muka tarpeellisesta tavarasta. Tähän asti olin vain siirtänyt tavaroita paikasta toiseen. Ja ihmettelin, kuinka yllättävistä paikoista löytyi sinne kuulumattomia tavaroita. Vanha tietokonekin temppuili. En ollut käynnistänyt sitä moneen viikkoon. Palvelinta ei löytynyt, oli virhe virheen perään ja lopulta koneen sammuttaminen väkisin.

Käynnistin uudelleen ilman viivytyksiä ja sain skannattua kortit blogiini. Minusta on tehty uuden kiinteistöyhtymän vastaava yksipuolisella päätöksellä Tiekartalla Länsirannalla. Soittopyyntöön ei vastattu. Odotan maksulappua kiinteistöyhtymän osuudesta, josta ei ole harmainta aavistusta. On yhtä mystinen kuin lähestymistapa osoitettuna: Hyvä loma-asunnon omistaja. Siihen maistraatti reagoi vastoin kunnan esitystä, mutta kunta ei ole oikaissut omistussuhteita. Ollaan menossa pitkällä Floridan suuntaan. Se ei tapahdu kuitenkaan ilman uhrauksia. Ei ratkea Tiekarttakaan Länsirannalla sotimatta.