Luomakunnan sunnuntai

Alussa oli Sana. Alkusana oli ennen aikojen alkua. Kirkko viettää Luomakunnan sunnuntaita. Elokuun 1. viikko vierähti Körkortsboken ja lukion Filosofian merkeissä. Luomakuntaan sovitettuna sunnuntai on saanut oman merkityksensä. Maailma palaa. Ihmiskunta tekee itsemurhaa vaikka saunomalla, juopottelemalla ja työntäytymällä hukkumaan.

Luin kirjeen 25 vuoden takaa. Se oli ajankohtainen kyselyineen, joko tyttäreni on hankkinut ajokortin. Silloin tiedossa olisi automatkoja tyttären kyydissä. Tulee mieleen hänen oma autonhankinta. Äidin ja tädin pelätessä viimeisiä hetkiä elämässään koeajolla. Hänen ajatusmaailmaansa askarrutti Tsernobylin ydinonnettomuus. Kuinka ulkomailla reagoitiin Suomen hitaaseen heräämiseen säteilyvaarasta. Uskoteltiin, että naapuri levittää suojaavan karhunkämmenensä estämään, ettei Suomessa olisi ydinvaaraa.

Hän levitti kartan eteensä ja etsi maata, jossa ei olisi atomivoimaloita. Suomi ei tulisi kysymykseen, olihan meillä jo kaksi ydinvoimalaa. Nyt en pysy enää laskuissa mukana, kuinka monta voimalaa on jo rakennettu. Niitä pitää poliitikkojen mielestä lisätä, vaikka entistenkin rakentamisessa on ongelmia.

Toinen rakentamiseen liittyvä terveysrasite on hometalot. Varsinkin se koskee julkista rakentamista. Työntekijät sairastuvat ja lapset ovat allergisia jo syntyessään. Venäjän pitää ilmoittaa elintarvikkeista löytyvistä antibioottijäämistä. Hyvä kun muistuttavat. Itse jätin lihan pois ruokavaliostani. Sairastin kroonista keuhkoputkentulehdusta. Söin antibioottia turhaan. Antibiootilla lääkitty liha tuli vastenmieliseksi. Kun jätin sen pois, tervehtyminen alkoi.

Olen muistellut Vihtaniemellä viettämääni aikaa. Elämä oli turvallista, ei nähty nälkää. Sitten tulee peltojenpaketoiminen ja lehmistä maksetut tapporahat. Kunnan maataloussihteeriksi edennyt naapurinpoika sai tehtäväkseen valvoa perunamaiden kokoa, ettei vain yli oman tarpeen. Minulle syntymäkuntani antoi viisi lukuvuotta kansakoulua maatalojen kammarissa ja tuvassa epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Mikään ei kannattanut: lähteä oppikouluun minulle rajoittavimpana tekijänä. Lähdin kuitenkin, vanhempani kustansivat 8 vuotta oppikoulua vieraalla paikkakunnalla patukkahännän rasvatuloilla.

Muistan aina lämmöllä tuvan kurkihirren ja navetan ilman mukavuuksia ja hyvin ruokitut lehmät. Siinä oli elämäntyö ja tehtävä pitää huolta suuresta perheestään. Kaikki lapset saimme samat mahdollisuudet ja elämäneväät. Jokaiselta kuitenkin löytyy omat valinnat, kuinka käytti mahdollisuutensa. Voimauttava valokuva kertoo minun tarinani "Kurkihirrestä tiettömän taipaleen takana". Muistelen niitä aikoja vaikeissa olosuhteissa eläneiden ja palanneiden ihmisten tarinoissa Norjassa. Vihtaniemelle kunta on tuonut uusrikkaat sijoittajat, joiden tehtävänä on muuttaa koko Vihtaniemi viihde- ja vapaa-ajan keskukseksi. Sijoittajien suurin huvi on vaatia mukavuuksia elämäänsä helpottamaan ja meidät siellä asuneet maksumiehiksi, kun on halunnut säilyttää perintöosuutensa. Suurin menetys on pilata juomakelvottomaksi järvellinen Juovettä Juojärvessä. Valamon munkkien veden vihkiminen ei parantanut vedenlaatua asbestijäämistä eikä Pahkasalon saareen johdetusta karanneesta jätevedestä. Munkkila muutti veden viiniksi ja siitä tuli Valamon Valkeana tulonlähde. Ortodoksit eivät jaa ehtoollista vierasvarana kirkkoon kuulumattomille.

Aprilliä, syö silliä, juo kuravettä päälle. Meillä ei ole muita vuosia kiinalaisen sianvuoden lisäksi. On vain aprilliä, aprilliä vuodesta vuoteen.