Ällinkälli

Viimeaikainen rahanjako budjetissa ei heilauta minua suuntaan eikä toiseen. Olen heittäytynyt elämään täysillä kuin rotat loukkuun, kun tiedossa on anopin vierailu. Lähtiessäni oppikouluun syksyllä 1953 en laskelmoinut mitä se tulee maksamaan vieraalla paikkakunnalla.

Tavoitteen saavutin tuplaamatta luokkia. Jos ilmapiiri olisi ollut avarampi, olisin lentänyt siivin voimallisin, mutta siitä tuli tynnyrissä kasvaneen tytön tarina. Joku tahtoi tehdä tahallaan tai tyhmyyttään kiusaa. Vastasin aina huutoon ja minut muistetaan pentuna, joka suuttui sieltä kansakoulusta lähtien.

Nyt olen lentänyt siivin voimallisin, kiertänyt koko aurinkokunnan ja saanut loppuarvioinnin perusteluineen tutkinnon pakollisesta osasta:
"Tutkinnon pakollisessa osassa pitkä kokemus näkyy intohimoisena, omaan osaamiseensa uskovana ja toisaalta pioneerimaisen ennakkoluulottomana otteena omintakeiseen kolmannen sektorin palvelutoimintaan.
Lähestymistapa on osin ei-yrittäjämäinen, mutta juuri tällainen suhtautuminen on eduksi kehittämishankkeen sosiaalista ajattelutapaa ja myötäelämisen kykyä sekä henkistä ja ruumillista jaksamista edellyttävässä hankkeessa."

Valinnaisena osana Inhimillisten voimavarojen kehittäminen:
"Näytölle on ominainen, polveileva tapa esittää omaishoidossa vastaan tulevia ongelmia kuvakollaasien, päiväkirjamerkintöjen, eri viestimin tapahtuvän kirjeenvaihdon, kirjallisuuslainausten, sarjakuvaintuitioiden sekä jopa kansainvälisessä rikostutkinnassa esiintyvien menettelytapojen valossa."

"Kaikkinensa huolellisesti kokoonharsittu, ulottuvuuksiltaan mittava näyttö on eräänlainen hätähuuto vähäosaisten ja syrjäytyneiden puolesta. Sanoma poliittisille päätöksentekijöille sekä suurten ikäluokkien hyvinvoinnista vastaaville kansalaisille tulee laajan, syvällisen pohdinnan ansiosta selväksi."

Tutkinnon suorittajan "Hyväksymistä voidaan puoltaa tutkinnon kummassakin osassa".

Helsingissä 28. syyskuuta 2006

Arviointiryhmän vastuuhenkilö:
Näyttötutkintomestari

Tutkintovastaava:
Koulutuspäällikkö
Näyttötutkintomestari

Tunsin tehneeni oikeata työtä vuodet 1991 - 2000 omaishoitajana. Omaisuuden hoitajana sukupolvenvaihdoksen vein loppuun isän kuoltua halkomistoimituksella. Siihen on kulunut vuodet 2000 - 2010. Sijoittajat soittelevat viimeistä virttä Länsirannan Tiekartalla.

Olen aina kysynyt toimitusten laillisuutta. "Se on selvää", että suomalainen oikeuskäytäntö elää aikaa, jolloin englantilaiset veivät rikolliset Austraaliaan. Alkuasukkaat tulivat löydetyksi ja siitä alkoi heidän tuhoamisensa. Miksi seuraan saksalaista rikossarjaa "Derrick"? Näyttötutkintomestari löysi näytöstä "kansainvälisessä rikostutkinnassa esiintyvät menettelytavat". Onhan toki muitakin painavia seikkoja, miksi saksalaisuus on minulle elämänehto kulttuurikahvilana.

Kaunis Alice on kuollut. Hän puhui minulle suomalaisesta tavasta elää, joka on minulle tuttuakin tutumpi samoina vaiheina. Hän jätti kotinsa Karjalaan. Yritti saada äänensä kuuluviin terveydenhoidossa. Aina hänet kuitenkin torpattiin ja hän kertoi sen minulle. Tiesin, ettei hänen hyvyyttänsä huomattu. Samoissa tilanteissa minun tietokone on raksuttanut ja olen jättänyt kaikki kiehumaan omassa liemessään. Superbakteeriin ei ole keksitty vielä hoitokeinoa. Kahdeksanjalkainen taigapunkki vie voiton kaksijalkaisista. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä" - "vaan jokaisesta sanasta, mielipiteestä, ympäripyöreästä vastauksesta, joka poliitikon suusta lähtee." Uskoisinko tuon onnellisena ja odottaisin kuolemantuomiota hymy huulilla. Silloin olen tosionnellinen.