Sudenkuoppa

Honeymoon päättyy odottamattomalla tavalla. Aurinko ei enää paista pilvettömältä taivaalta ja matkakin jää puolitiehen kerrostalon taakse. Muutos on ollut nopea. Helle aiheutti omat oireensa, vaikka en saanutkaan auringonpistosta. Kesken lounaan kipu yllätti. Minunhan pitää soittaa päivystykseen heti paikalla.

Missä on kirjekuori seurannasta ja keskustan tiimin puhelinnumerosta? Palveluoppaasta löysin numeron. Automaattinauha pyörähtää käyntiin. Olette jonossa ensimmäisenä. Nouseva musiikkiaalto tunkeutuu kuuloluihin. Olisin paremmin valmistautunut jonottamaan, mutta minun piti kiireesti saada apua.

Olisin ottanut puhelimen seinästä irti ja soittanut istuen pöntöllä. Kesken jonottamisen en uskaltanut vaihtaa paikka, jos sieltä vastataan. Ja palveluneuvoja vastasi. Siirrän puhelun sairaanhoitajalle. Ja sama välisoittomusiikki ilman ilmoitusta, monesko olen jonossa. Se odotus kesti kauemmin kuin palveluneuvojan vastaus.

Voitko lähteä laboratorioon ennen puolineljää? Voin ja ehdin, kunhan kaikki käyntiin liittyvät tiedot oli tarkistettu. Kipu oli loppunut, olin luukulla ensimmäinen. Saan ohjeet ja näytepurkin, mutta en näytettä. Se oli loppunut kuin synnytyspoltot aamulla ennen yövuoron vaihtumista aamuvuoroon.

Noin pienestä mahasta ei mitään synny. Olisit odotellut kotona. Olin jo odottanut kaksi viikkoa viimeisestä lasketusta ajasta. Voin pahoin ja lapsenteko pysähtyi. Uudet kätilöt tulevat töihin, sain jäädä sisälle taiteilukouluun. Iltapäivällä on H-hetki 25 minuutin rankan työn jälkeen. Olin väsynyt epäkohteliaasta vastaanotosta. Viekää pois, en jaksa.

Kävelen kotiin purkkineni ja juon kuin lehmä yhtämittaa monta lasillista vettä. Pitää kiirehtiä, että ehdin takaisin ja saan puristettua tarvittavan näytteen. Jatkan juomista koko illan ja nukun tunnin kerrallaan. Aamulla hoitaja ilmoittaa, että lääkkeen saan noutaa apteekista puhelinmääräyksenä.

Kesken päivän olin hätää kärsimässä. Tuli mieleen ne kaivosmiehet eristyksessä maan alla. Saan apua, kun jaksan odottaa. Ei ole mitään hätää valmiissa maailmassa. En vain aina ole jaksanut hiljaa kuunnella toisten kehumista, kuinka hyvin heillä menee. On ollut huoli lapsen selviämisestä syövästä, vanhempien saattohoidosta ja kuoleman mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta. Niissä tilanteissa on kysytty inhimillisiä voimavaroja. Aina on ollut voimat päivien vaatimalla tasolla. Selvisin masentumatta.

Mikä minua masentaa tänään, on poliitikkojen kilpalaulanta. Palasin jatkaakseni työtä eläkeikään asti ja siinä samalla hoidin Kiinteistöyhtymän asiat, lapsuuskodin jakamisen ja monta muuta estettä. Mitä lie esteetön elämä, josta jokainen toitottaa äänellään? Nyt syyllistetään eläkeläisenä, sairaana, 64 -vuotiaana ilman työhistoriaa, naisena, ammatin ja koulutuksen perusteella. Ja kuka on syyllistäjä? Heidät löytää niiden valittujen 200 joukosta mukaan lukien taustavaikuttajat ja uusrikkaat sijoittajat. Siellä he uudistavat lakeja nimellisesti. Kuitenkaan mikään ei muutu.

Perustetaan uusia yhdistyksiä räätälöimään yksityisten ja verorahojen käyttöä. Jokainen haluaa ottaa osansa. On käynnissä sudenmetsästys ampumalla vielä vapaana omia polkuja kulkevat. Sudenkuopat syvenevät ja ansat lisääntyvät. Vapaus vähenee.

Ruusukarkkeja jaossa, nuori ehdokas valistaa. "Kun pidämme lapsista ja vanhuksista huolta, meillä työikäisillä ei ole mitään hätää." Otan karkin ja samalla kysyn: "Olen huolehtinut lapsistani ja vanhemmistani. Mitähän minä olen jättänyt tekemättä, että nuori, koulutettu poliitikoksi pyrkävä voi minua valistaa?" Hänen pieniä varpaita alkoi palella ja hän pujahti asuntoauton lämpimään.