Ympäri käydään, yhteen tullaan. En voi päättyä tässä elämässä kuin yhteen lopputulokseen. Tie valitsi minut, mutta ei estänyt kokeilemasta syrjähyppyjä ja harharetkiä. Minun ei pitäisi vaivata päätäni millään menneellä. Saan aina fyysisiä oireita, kun palaan vanhoihin asioihin.Poliitikon äänen kuullessani tai kuvan nähdessäni en voi unohtaa, missä tilanteessa sukset menivät ristiin. Hänen vaalivelkansa olivat lehtikeräyksessä kaikkien luettavana. Nuoren Tuhkimon jäämistö odotti kaatopaikkajätelaatikossa loppusijoitusta. Hänestä kertova muovipussi sisälsi kuitenkin kassalippaan, työhistorian ja siihenastisen koulutuksen.
Kansanedustajalla oli monta hallituspaikkaa yrityksissä, jotka maksoivat palkkion osallistumisesta yhtiön päätöksentekoon. Pieniä olivat palkkiot lyhentämään vaalien aikaan yllättänyttä pikavippien ottamistarvetta. Mutta ei huolta, SAK oli tämän puulaakin poikien vaalirahoittaja. Ja valitut tekivät parhaansa, tekevät parhaansa ja lupaavat tehdä seuraavallakin vaalikaudella parhaansa puhtaalta pöydältä. Hän jättää hallituspaikkansa, kun nopeat syövät hitaat ja konkurssi on edessä.
Päädyin tähän kirjoitukseen lukion Filosofian kirjasta tekemieni muistiinpanojen perusteella. Timo Airaksinen kirjoittaa demokratiasta.
Kerran muutamassa vuodessa ratkaistaan, kuka hallitsevan luokan jäsen tulee parlamentissa sortamaan, polkemaan kansaa.
"Siinä on porvarillisen parlamentarismin todellinen olemus ei ainoastaan parlamentaaris - perustuslaillisissa monarkioissa, vaan myös kaikkein demokraattisimmissa tasavalloissa." V.I.Lenin
Demokratia on vaativa järjestelmä. Se edellyttää toimiakseen korkeaa koulutusta ja sivistystasoa.
Luin Filosofiaa kuin piru raamattuaan. Poimin kohtia, jotka särähtävät korvaani kuultuna halveksuntana selviämistarinaani kohtaan. Edunvalvojalta saamatta jääneet rahat pienestä kaveriporukan johtamasta yhdistyksestä kohdistuu halveksuntana minuun, jolla ei ole ollut kuin lyhyt jäsenyysaika yhdistyksissä.
Hierojat, omaishoitajat yhdistyksenä jopa seurakunta pahoitteluineen on taakse jäänyttä elämää. Jäljellä on tekemäni työn mitätöiminen ja perintööni kohdistuva rahastus. Näissä minulle riittää vielä filosofointia. Kukaan ei kunnioita pienen ihmisen olemassaolonoikeutta. Valtaa käyttävät kohtelevat meitä kuin alkuasukkaita, joilla ei ole oikeutta oleskella maassaan. Vihollisina he tunkeutuvat yksityisalueille sijoittajina ja ottavat maan haltuun rahastaakseen siellä elämäntyönsä tehneitä ihmisiä.
Ich habe - Ich bin. Sain vastauksen kysymykseeni, miksi jään yksin, kun näyttäydyn maahanmuuttajan, vanhuksen tai vammaisen seurassa. Vastaajaana oli kehitysaputyöntekijä pienillä rahoilla kehitysmaissa. Omistamisesta on kyse. Jos minulla on, niin olen ihmisenä jotakin. Tämä on mittayksikkö mittaajilla, joille on tullut ansiosta noopelit, optiot ja miljoonapalkkiot.
Katsoin ilmoitusta Thomas Mannin kirjallisuusnobelpalkinnon myötämisestä. Rouva Mann vastasi puhelimeen. Kiitti tiedosta ja pyysi pienen tyttärensä herättämään isän iltapäiväunilta. Oli vuosi 1929. Sama tilanne kuvattuna livenä. Tiedettiin tarkalleen, milloin puhelin soi ja nobelisti kiittää ilmoituksesta. Rouva onnittelee, vihdoinki. Järjestetään juhlat perhepiirissä. Varsinaiset ovat sitten kuninkaallisten seurassa palkinnon luovutustilaisuudessa. Mannin rahat pitäisi jättää Tukholmaan, oli levottomat ajat. Heidän piti ottaa vain menolippu välttyäkseen vainolta. Sama aika toistuu tänään, mutta sitä pitää yllä rauhanruhtinas työtätekevien halveksuntana. Näin meillä Onnelassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti