Etsin kunnes löydän sun

Terveys Messuilla oli esillä monet vaihtoehtohoidoista puhuvat konsultit. Olipa mukana ihan oikea lääkäri/hieroja, joka yritti valistaa luennollaan lääkärin näkemystä hieronnasta. Oli ollut yritystä poliitikon kanssa saada hieronta Kela-korvauksen piiriin. Olen kiitollinen, ettei hanke onnistunut. Vielä kiitollisempi tänään, olisihan hieronnan hinta moninkertaistunut, kun siitä jonosta saa takaisin.

Ilmaisjakelulehden päätoimittaja kehui kiertäneensä kaukaa koko huuhaa -uskomushoitotilanteen. Olihan hänen tyttärensä fysioterapeutti. Heidän halveksuntansa hierontaa kohtaa tuli esille seminaariin osallistujien ammattiesittelyssä: "Eihän hieronnasta tule kuin hyvä olo." Tämän jälkeen en noussut seisomaan taukojumpan ajaksi. Ilmoitin olevani niin kännissä, että en pysy pystyssä. Kukaan ei tiennyt mitään niistä kymmenestä omaishoitovuodesta, joilla olin päässyt Guinessin ennätystenkirjaan. Olin tullut toiseen todellisuuteen sieltä 1900 -luvun alusta. Jatketaan elämää 2000 -luvulla.

Lääkäri tunsi minut puhuessani hierojana hieronnan puolesta. Lääkäri totesi: "Sinähän kehut itseäsi." Se ei ollut tarkoitukseni, mutta yrittäjäkoulutuksen myötä se olisi ollut toisilla sanoilla ulkomailla messumainos: Kuka olen. Ja mistä minut löytää. Näin on tapahtunut elokuussa 2010.

Vein työkaluni mennessäni omaishoitajana. Vähemmän ammattitaitoani arvostettiin, sitäkin enemmän oltiin minulle keksimässä töitä toiminta- ja palvelukeskuksessa työllistettynä työllistämisrahoilla. Minut oli arvotettu väärin työikäisenä omaishoitajana.

Olen ollut johtaja yrityksessäni. Tienannut oman ja perheeni toimeentulon. Jätin tyttäret selviytymään omillaan, kun vanhempieni vanhuus oli hiipinyt elämääni lähes 5-kymppisenä. En ollut uskoa näkemääni enkä kuulemaani, mitä minusta puhuttiin. Hierarkia paljastui kunnassa kunnanjohtajasta kotiavustajiin. Heillä oli virkansa, toimensa ja palkanmaksajansa.

Olin kuitenkin työni keskeyttänyt ammatinharjoittaja. Nyt jo eläkkeellä varhennettuna vanhuksena, joka siirtyi noudattamaan Rudof Steinerin sosiaalista peruslakia. Antaa kaikki mahdollisuudet jatkaa työtekoa, kun tuotteesta en ole luopunut.

Pääjohtajien ei tarvitse jättää hyväpalkkaista virkaansa, vaikka vanha isä tai äiti tarvitsee jo toisten apua. Se tuo vain lisäarvoa johtajalle, kun vanhemmat dementoituvat. On arvokasta olla johtaja tässä perhetilanteessa, ja jatkaa johtajana, kun hoito järjestyy kuin tyhjää vain. Tulee vielä vuorotteluvapaat ja kuntoutukset, kun vanhempien elämä ottaa voimille ja huoli kuormittaa psyykettä.

Yritin pitää lippua korkealla noudattaen neljättä ukkaasia. Se ei ole tuttu yleisesti kymmenestä käskystä tässä populistisessa velkavaltiossa. Minulle populismi sanana merkitsee nakkivarkaan rikosta suurempana kuin tehtaan kaappausta ja toiminnan siirtämistä halvemman (lapsi)työvoiman maihin. Johtajat saavat eläkkeensä ja optionsa yhtä suurina, ovatpa sitten nykyisiä tai entisiä johtajia. Ostetaan vielä arvonimiä, että köyhä kansa lakoaa polvilleen, kun näkee oikein oikean neuvoksen, ministerin tai jonkun kuvasta tunnetun pylväspyhimyksen.

Olen jatkanut etsimistä, enhän ole yksin tässä maailmassa. Tänään voin sanoa tulleeni löydetyksi. Olin kuin omenavarkaissa netissä, kopsasin kuvan ilmoittamatta kuvanottajaa. Omat kuvat ovat muistitikulla ja digikamerassa. En ole opetellut niiden siirtämistä koneelle enkä DVD:lle. Kenelläkään ei ole aikaa opastaa kehityksen jyrätessä vanhat kumoon.

Hierojien edunvalvoja keksi minulle henk.kohtaisesti uutta käyttöä katuhuorana. Kiitos, en vaihda käsityötäni suihinottoon enkä v-llä tienaamiseen. Se on nuorten poliitikkojen lisäapu, pitkät sääret ja syvään uurrettu kaula-aukko. Antaa vielä ymmärtää, että ymmärtää antaa, jos joku sattuu olemaan puutteessa ja huomaa kysäistä: Teille vai meille? Mies haluaa tulla nähdyksi saaliineen, jos naiselle on annettu edustustehtävä ja voi esitellä luksusasunnon myyntinäytössä lisää yksityisyyttään. Kirjahyllyn puute ei ole este tulla kulttuuriministeriksi.

Olen löytänyt Munkkiklubini blogilistalta. Mummon kanssa jaan elämänkokemuksia. Nuoresta miehestä kaavailen alkavaa kumppanuutta valokuvaajana. Kaikissa naisvaltaisissa ryhmissä, joihin olen osallistunut, on yksi mies todistamassa, etteivät miehet ole kuolleet sukupuuttoon. Odotan vain heidän katsekontaktiaan.

Se oli pelottava tilanne, kun asiakas peitti kädellä kasvonsa ja katseli sormien lomasta. Sanat olivat sekaisin, mutta siitä huolimatta hänestä tuli minulle työvoitto. Hymyili suu vinossa, kun esitteli kihlasormustaan. Luulin kasvohalvauksen uusineen, mutta onnesta oireili. Sai takaisin puhekykynsä ja oma-aloitteelisuutensa. Tuota en ihan ollut osannut odottaa työn tuloksena.

Hieronta on ollut perinteisesti naisten alaa. Kun miehet rynnivät yhdistykseen päsmäröimään rahastaakseen, on hierojat hävinneet taka-alalle. Uudet johtajat ovat tuoneet aasialaiset paikkaamaan kysyntää. Pyöriihän koko kansantalous maailmassa ase-, huume- ja naiskaupan varassa.

Minun hätähuutoni on kuultu ja siihen on vastattu. ADHD on minulle vieras piirre tullakseni ymmärretyksi. Pitää olla sanallista vuorovaikutusta, josta ei huumoria puutu. Silmien pyörittelystä ja "etkö sinä ymmärrä kysymyksestä?" ei paljo valkene minulle, jota puhuttelee Suuret Sanat, joskus kuvat.

Seuraako uudesta tuttavuudesta kartanokeitoksia, jää nähtäväksi. Valokuvat ovat voimauttaneet minua ilossa ja surussa. Niistä on koottava oma elämäntarina.