maanantai 16. elokuuta 2010

Balkon

Parvekkeen käyttö hellekesänä on ollut mahdotonta. Juhannuksesta elokuun 15. päivään sitä kesti. Kaupungin katolta kuvaan liputuspäivinä kaikki liehuvat liput. Puistoa kurkkaan kulmasta talojen välistä.

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen suurta juhlaa vietettiin sunnuntaina ja samalla päättyi kirkkovuoden suuret juhlat. Uutiset kertovat nuorten juhlijoiden viimeisestä villityksestä, hyppiä alas parvekkeilta uima-altaisiin. Jo 30 on kuollut ja kuuma kesälomakuukausi on vasta puolessa.

Minun parvekeaika alkaa. Laitan tyynyt tuoleihin, pöydälle kukkaliinan ja eroottiselle hautausmaalle symbolin leikkokukkia varten. En pese parvekelaseja, ovat minulle liian epämukavat pitää puhtaana.

Tunsin kaikenlaisia oireita nahoissani aamulla sängyssä. Terveys ei ole sairauden puutetta. Sairauden edetessä lähelle 100 % sen tietää, mutta lääkäriä varten pitää olla näin sairas. Sittenkin olen vaikea potilas:
"Mene lääkäriin", farmaseutin ohje apteekissa kipulääkettä hakiessani kohtauksen jälkeen.
"Älä tule enää tänne", päivystävän lääkärin ohje.
"Olet jonossa 15.", Päijät-Neuvon puhelinpalvelu.
"Ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika n. kahden kuukauden kuluttua", puhelinpalvelu odottamisen jälkeen.
"Yksi aika vapaana, otatko", vastaus saadakseni laboratoriolähetteen borrelian toteamiseksi.
"Olet syönyt ja maannut", lääkäri toistaa omilla sanoilla vastaukseni kysymykseen, miksi olen tullut lääkärin vastaanotolle. Hoitaja nyökyttelee vieressä.
"Olen sairastunut, en jaksanut viikkoihin kuin syödä ja nousta sängystä ylös", korjaava vastaukseni makaamiseen.
"Borrelia + (positiivinen), otetaan uusi koe", parantajalääkärini puhelinvastaus.
" Tule käymään kortisonipistosta varten vastaanotolla", lupaa lääkäri.
"Missähän välissä lääkäri sen pistää? Soitetaan", ajanvarauksen ihmettely.
"Aika järjestyy, mutta älä puhu muuta", ajanvarauksen ilmoitus.
"Te paransitte, kun minut kannettiin vastaanotollenne", kiitin lääkäriä tuloksellisesta hoidosta samalla kun hän antaa pistoksen olkanivelen kipua poistamaan ja liikettä parantamaan. En puhunut yliajalla. Kiitokset eivät lisänneet lääkärin kiireitä.
"On virus, joka paranee itsekseen. Syö valkosipulia ja inkivääriä", päivystyksessä jonottamassa vuoroani muiden sairaiden kanssa.

Kansanedustaja tulee lääkärin vastaanotolle. Katsoo ympärilleen, onko äänestäjiä paikalla. Ohittaa kaikki jonot, suoraan ilmoittautumisluukulle. Nimeltä kutsutaan seuraavaksi lääkärin luokse. Omin jaloin kulki, ei ollut hengenlähtö lähellä. Ehkä oli kiire lentokentälle joululomalla eduskunnasta. Se siitä priorisoinnista.


Oma apu kiropraktikolta ja käsikirurgilta ei tuottanut tulosta. Oli vain kallista. Mutta elämä on, ja sainhan käydä Terveystalon teho-osastolla tutustumassa, missä mennään, kun on tullut hoitaja-lääkäri työpari. Se on parempi kuin pankkineiti byrokratian alimmalla portaalla seuloi potilaita lääkärin luo päivystyksessä. Lehahti tulipunaiseksi pankin tiskin takana, kun asioin kohtauksen jälkeen pankissa.

Kenenkään ei tarvitse punastella työssään pankissa eikä vuodeosastolla, jos he tekevät työtänsä, mistä saavat palkkansa.
"Älkää nälkään tappako", ystäväni Aino sanoi Tuusniemellä käydessään katsomassa äitiään palvelukeskuksessa. Diabeetikko makasi sängyssä, hampaat lasissa ja voileipä kasviksineen lojotti pöydällä.
"Aino ei muista", sanoi lääkäri, kun Aino haki apua sairauteensa terveyskeskuksesta.

Aino muisti tunnetasolla kaikki loukkaukset, jotka hän sai niellä ympäristöltä. Hän tarrautui kaksin käsin nähdessään minut ja kertoi viimeaikaiset tapahtumat. Hänellä ei ollut puolesta puhujaa. Pidettiin vähä-älyisenä lukeneiden, vähä-älyisten viranhaltijoiden taholta.
Millä mittaat, sillä sinulle mitataan.

Vuosi vaihtui, läärikäyntejä on kertynyt 22 kertaa. On hoidettu tunnetuilla menetelmillä veren puhdistumatta positiivisuudesta. Olen saanut superbakteerin idän taigapunkista. Sillä on arvaamattomia seurauksia. Oireilu jatkuu. Siinähän se menee vuosien lisääntyessä. Vanhuus tulee, vaivat nuortuu. Lääkecoctail auttaa hyppimään parvekkeilta ilman kuoleman pelkoa. Siitäkö lie kyse Kauhajoellakin?

PS. Vastaukseni vallasta kieltäytymeselle. "Hän otti orjanmuodon ja tuli ihmiseksi."
Nykyihminen poliitikkona kantaa poliittisen vastuun ja siirtyy syrjään odottamaan parempia aikoja. Niin teki Putinkin toista tulemista varten. On suurta viisautta kieltäytyä vallasta, mutta kantaa vastuun omalta osaltaan varmistamatta kehittyvien maakuntien Suomen antamista voitelurahoista.

Mitään ei ole opittu. Vain harvoilla on puhtaat jauhot pussissa. SAK:n mieskin loikkaa, niin miksi? Ottaakseenko orjanmuodon tullakseen ihmiseksi?

Ei kommentteja: