Tähän asti elämä on ollut sitä, mitä minulle on tapahtunut silloin kun tein muita suunnitelmia. Vuodesta 2000 olen elänyt suunnitelmieni mukaan. Minun elämääni on moni halunnut tehdä omia suunnitelmia. Nyt on heille suunnitelmiensa toteutumisen aika, johon minulla ei ole pienintäkään osuutta. Tämä on pelottavaa, kun olen vielä elossa. Kuinka moni on halunnut jättää minut rannalle ja ilman minua porskuttaa eteenpäin. Tässä seison enkä muuta voi. - Älkää mitään kauhistelko, oli hyvänyöntoivotus, kun laskeuduimme hiljaisuuden retriittiin. Palohälyytys aamuyöllä. Katsoin ulos ikkunasta, oli liian suuri pudotus alas. Vaatteet nopeasti päälle ja ovi auki. Käytävään olivat kaikki huoneiden ovet auki. Ei savua, ei tulta. Vetäydyimme huoneisiin jatkamaan keskeytyneitä unia. Retriitin vastaava puhui aamulla hälyytyksestä.
Rippikoululeiriläiset olivat kokeilleet viereisessä rakennuksessa, kuinka nopeasti palokunta tulee paikalle. Meille varhennetuille ikäihmisille varataan flunssarokotteita, joita kaikki eivät halua. Otan riskin kuolla, kun päiväni ovat luetut. Samoin kieltäydyin tekonivelistä päivystysajoneuvolla vietynä, kun oli avattu uusi poliklinikka käyttää vanhanmalliset tekonivelet vanhoihin naisiin. Kuulostaa lääketieteen harjoittelupaikoilta elävillä ihmisillä, kun eivät ymmärrä kuolla silloin kun heistä tulee eläkepommi. Ajastetaan asioiden loppullinen päättäminen valitusprosesseihin vuosiksi eteenpäin. Tai avataan uusi reitti psykiatriseen hoitoon. Jos minulla on polvessa kusta, sitä ei ole päässä. Vesipäät ovat jossakin muualla suunnitellessaan minun elämääni laatimalla pakkolakeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti