Sain tänään Maanmittauslaitokselta kutsukirjeen lohkomistilaisuuteen. Vielä uusrikkaammille lohkotaan rantatontteja ja niille tienkäyttöoikeutta meille rasitetienä. Kunta ei aikanaan tuntenut tarvetta viedä omistamalleen maa-alueelle tietä, vaan ohjasi sen meidän uimarantaan. Oliko se kaukonäköisyyttä jo silloin? Historia toistaa itseään. Vuoden 1918 kapinan alettua haettiin setäni kotoa pyssyjen kanssa vankilaan. Kuoli nälkään ja sairauteen vapauttamisensa jälkeen. Tiedän tämän tarinan. Hän on muistolaattansa ansainnut 90 vuotta kuolemansa jälkeen. Isä sai sukuviirin ja Suomen lipun eläessään 90-vuotispäivänään. Minun mummolasta tuli lastenlasten mummola vanhempien eläessä. Mutta aika muuttuu Kosovossakin, ettei sukupolvi voi vaihtua seuraavalle, vaan kaikesta on luovuttava kunnan uusrikkaiden mökkiläisten hyväksi. Nyt vielä rikkaammat naapurit ostavat Suomea aari aarilta ja asettuvat asumaan. Yhteiskunta jakaa oikeutta heille ottaen alkuperäisiltä ja antaen turvallisuuspolitiikkaa heilauttaneille naapureille. Tulkaa kaikki on valmista.
Ajankohta on vaatinut ensimmäisen siviiliuhrinsa. Kauan sitten näkemäni uni toteutuu. Valittaminen on ollut turhaa. Olen vaatinut ottamaan minusta DNA-näytteen, jolla tutkitaan kommunismigeeni, kun kurkku suorana huudetaan kommunisteista. Yhteiskuntaa vaivaa tämä -ismi, omistaa kaikki, ottaa kaikki ja tasaa keskenään rahat ja rannat. Sitä sanotaan Hyvinvointi-Suomeksi. YK-poliisit antaisivat perheneuvontaa Kiinan mallin mukaan. Lapsiluku yksi poika. Kosovossa sodan jälkeen siitä puhutaan. Toinen on uskonkonsulttien lähettäminen. Näistä molemmista on kotimaista kokemusta.
Ei riitä, että on seurakunnan jäsen, vaan lisäksi kirkko ottaisi kaiken, mikä on rahaksi muutettavaa. Tämä on henkientaistelu. Juudas viskasi 30 hopea-rahaa temppelin lattialle ja hirttäytyi. Näillä rahoilla ostettiin Veripelto muukalaisten hautausmaaksi. Siihen tarkoitukseenko minulle on annettu "Luvattu maa". SUURIA SANOJA pieniä askelia
- julkaisu käy toteen. Sitä ei maanmittaustoimitus julista. Se on omistajien vapaaehtoinen valinta. Larppaajana polttelen seteleihin käärittyjä rikkaita käräjäkivien ympäröimällä nuotiolla. He saavat viimeisen leposijansa Veripellossa.
Antoihan venäläinen *sotaherra Duus nimensä kauniissa niemessä asustellessaan omalla oikeudella tsaarinaikana. Siperiaan karkotuksen syy oli suomalaisuus. Meille naapureiden asettuminen tiettömien taipaleiden takana säilyneille rannoille takaa heille myös hautapaikan kuin kotimaan mullassa. Karjalan maita kaivetaan sodassa kadonneiden löytymiseksi. Vaihdetaanko luurankoja maiden välillä kuin sotavankeja, jotka ovat vaihdonvälineinä käydyn sodan jälkeen. Jokainen kuuluu kuoltuansa omaan maahansa, että omaiset saavat haudata rakkaansa.
Eletään kummallisia aikoja historian valossa. Toteutuu verouudistus. Verokarhu kysyy:
- Mitä jäi jäljelle ja mistä sen saa noutaa. Ei ole enää voimassa kirjoittamaton laki, antaa keisarille, mikä keisarin on ja Jumalalle, mikä Jumalan on. Markkinavoimien julma jumala ottaa omansa ja antaa kavereilleen meidän osan. Näin maapallo pyörii, Eskoseni.
*Tuusniemen tarjoamista elämyksistä Lautalan ladon seinään kiinnitetyssä julisteesta selviää, että *sotaherra* onkin sotilaskarkuri. Olihan hän kuitenkin merkittävä karkuri kun Duus sai vierailustaan muistoksi koko Tuusniemen. Tirkkovitsinä sen tiedän tapahtuneen ennen isovanhempien asettumista Vihtaniemelle. ps 12.5.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti