Sign in, sign out

Kaukaa sinua hain, nyt on pyyntöni vain. Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään. Luen Kirjavarasta kuin oman elämän tarinaa, ahneesti. Etsin vielä elossaolevia ja jo kuoleman korjanneita. Mitä heille tapahtui, kun he tekivät muita suunnitelmia kaduntallaajina. Hämmästyn kommenttia "sinähän kirjoitat". Sen kuulin yöllisessä puhelinsoitossa. "Osaat todellakin kirjoittaa. Kirjoitat hyvin." Kirjan sivu on merkitty pienellä viillolla. Sattumako saneli meille risteysasemalla kohtaamisen. Sama viesti merkityllä sivulla. Käytämmekö ovea vai ikkunaa mennessämme sisälle. Hän käytti puhelinta, ettei jäisi jälkiä puhutuista sanoista. Numeronäytöstä sen voin tarkistaa, kunnes 181. poistamaton viesti sen tuhosi. 

Näin minulle on annettu lupa kirjoittaa netissä, kun paikan päälle tulleena herätän huomiota kuin juutalaisten ohimarssissa tunkeutuessani heidän jonoonsa: Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? Se on satuttanut kuin ruoskansivallus. Sitä suuremmalla syyllä tänään punamultapytystä noustuani ferrarinpunaisena sinivalkoista tasa-arvoa taivastelen. Piina on päättynyt, kieli muuttunut kääntämättä englanniksi kulkea sisään ja ulos ikkunattomassa ja ovettomassa Verkkokirjoittajan talossa. Se vaatii vielä viisi punaista minuuttia kuin aamukamman 1095 yötä ja "punaiset vuodet" punakantisessa vihkossa elettynä kuin ennen ajanlaskua ilmoitetaan vuodet suuremmasta pienempään (> 0 <). 

Pahojenpäivienpuu kantaa oksillaan tuomionpäivien ja vuosien lukumäärän. Montako päivää kuljen jalkaisin töihin. Mielessä päivä, jolloin jalankulkija heittäytyi autoni eteen ja minusta tehtin liikenteelle vaarallinen kaahari. Olen polttomerkitty rikosrekisteriin. Ehdonalaisuus päiviä 0. Mutta en tiedä, kuinka monta päivää kestää seuraukset siihen 0-pisteeseen, kun hyvienpäivienpuu saa ensimmäiset lehtensä. Millään ei ole enää mitään väliä. Tyhjennä tyhjäksi ja ammenna täydeksi, mutta älä tee ontoksi, kolisevaksi tynnyriksi. Se kalina muistuttaa kalkarokäärmeen hännän helinää ja varoittaa lähestyvästä vaarasta.