Ota sanakirja ja korjaa. Kuinka samalla suomenkielellä ei pöydän eripuolilla olevat voi ymmärtää toisiaan? Pitää lähettää tulkinta valituskierrokselle. Palaan arkeen välityskierrokselle, välittäjän rooliin. Jotakin on suomalaisuuden perusteissa pahasti pielessä. Eikä syy ole enää 1918 kapinassa. Olimmehan lapsia vielä toisen välienselvittelyn aikana. Kuinka meille on siirretty syyllisyys asioihin, joihin meillä ei ole osuutta sen enempää kuin aikojen alussa tapahtuneeseen alkuräjähdykseen ja jokaisen omaan alkuräjähdykseen. Sen väri on oranssi, elämän väri. Runossa voin olla vaikka satama pieni, joka laivoja rakastaa. Mitä mereltä tulee on vain lokit, tuulen löyhkät ja laineet sieluttomat. Maailman ympäri ehdin kuitenkin 80 päivässä. Sitä piti ihastella elokuvissa Tukholmassa.
Lapsuuden ajan elokuviin mentiin moottoriveneen kokassa öljykankaan alla, ettei kastuttaisi litimäriksi. Keltainen pikku tipi oli piirroselokuvan päätähti. Ei ole jäänyt nautintona mieleen.
Luokkaretki Valamoon kuorma-auton lavalla lankkupenkki istuimena sai minut voimaan pahoin. Siellä yökätessä navetan seinustalla näin 300-kiloisia sikoja. Paino oli poikaa 1940-luvun lopulla, olihan ruoka kortilla ja omavaraisuus silmälläpidon alla.
Mihin hävisivät vuodat orrelta? Tehtiin kengiksi ja siitä maksettiin sakkoja. Silloin olisi jo pitänyt luopua itselle välttämättömästä toisten hyväksi. Eivätkä he olleet niitä vähäosaisimpia, vaan ottivat päältä parasta itselleen ja ystävilleen. Hovimäki on omakohtaisesti koettu vielä holhouksen alaisena 23-vuotiaaksi. Sen jälkeen on jokainen sanonut sanansa, kuka minä olen. Kuka loppujen lopuksi voi antaa tyhjentävän vastauksen?
En enää pyydä referenssejä mitään tehtävää varten. Minulla on loppuelämäksi kompetenssini. Kiitokset tulevat vieraalla kielellä. Suomipoika ei osaa muuta kysyä kuin: Mikä sinä luulet olevasi? Vastaan samalla kysymyksellä: Mikä sinä luulet olevasi? How do you do? How do you do? Sanan mukaisesti Sabbatsbergin hississä käänsin mielessäni "Hur står det till?" Kahdeksan vuoden kouluruotsin opiskelun jälkeen.
Kertoisinko kaiken köyhyyden, mistä tämä kumpuaa? Isäni kannusti opintielle jokaista meistä kuin ranskalainen nunna jouduttuaan eläkkeelle 75-vuotiaana. Löysi itsensä Kairon kaatopaikalta opettamassa lapsia lukemaan. Kosovasta nähtyä; 22- vuotias äiti synnyttänyt jo 7 lasta. Pitäisi antaa perheneuvontaa suomalaisen naispoliisin mielestä. Eivät pysty huolehtimaan lapsistaan. Olisiko pitänyt antaa vanhemmilleni perheneuvontaa sodan jälkeen, kun ennen isän sodasta paluuta oli meitä jo neljä ja sen jälkeen vielä syntyi 4. Yhteensä 8, joista 2 poikaa ja 6 tyttöä. Kaikki yhtä rakkaita vanhemmilleni. Suuret ikäluokat tarvittiin nostamaan sodassa hävinnyt Suomi jaloilleen.
Omaishoidon jälkeen tuli "puolueeton" jakajankäsi jakamaan 1/8 osaa lahjakirjasta kaikille tasapuolisesti. Olen maanpaossa, mutta tässä seison enkä muuta voi miljonääri-isän miljoonaperijättärenä. Sitä Kela yrittää todistaa kriittisen polun päässä. Vain minä tiedän bisnesenkelinä sijoitukseni arvon. Siitä tehdään p-poliisiasia perheneuvonnalla. Se on kupla tämän päivän Kehittyvien maakuntien Suomessa, kun poliitikon ja virkamiehen voi lahjoa ja ostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti