Niin mä kerran opintieni aloin. Alakoulusta en muista aapistani, vai oliko edes sellaista antaa sodan jälkeen ekaluokkalaiselle. Luokakuvasta tarkennan ääneen lausutun palautteen. "Sinä olit pentuna kova suuttumaan." Olin vain saparopäinen nurkkaan ahdistettu tyttö. Hajurako erotti minut sanojasta. Opintieni jatkui vieraalla paikkakunnalla. Isän antamat rahat koulukodin isännän taskussa käyttöä varten. Kirjojen hankinnasta ei keskusteltu. Tein kuin toisetkin. Ostin kirjakaupasta kirjatilille. Laskunmaksu tuli isännän tietoon. Voin vieläkin muistaa koreografian kuin moukarinheittäjällä. Pyörähdys ympäri ja kukkaro mäjähtää eteeni: "Vie, perkele, koko kukkaro!" Saman koki surunlapsi vielä sukulaisemman koulukortteerissa. Isän antamat rahat valuivat kamreerin omiin menoihin. Tipulan tyttö joutui keilahallille nostamaan keiloja pystyyn tienatakseen koulurahoja. Tuliko minusta kirjavaras, joka poimi talteen hautausurakoitsijan oppipojan taskusta lumihankeen pudonneen, mustakantisen "Hautausurakoitsijan käsikirjan".
Kunnilla on niukat rahat ostaa koulukirjoja. Lehtikeräyksessä pilkisti kirkon yhteisvastuulogolla varustettu, ihan uusi, violetti kansio. Sisältö kertoi Diakin korkeakouluopiskelijalle annetusta diakoniatyön kehittymisestä. Aineistoa ei oltu avattu. Kaikki siististi aloituspaketissa. Otin sen talteen samoin kuin Tuhkimon lasikengän. Hyveiden ja paheiden summa on vakio vielä PC- aikana. Kun ei ollut omaa konetta, tein aikuisopiskelutyön yhdistyksen koneella. Työ keskeytyi, kun tuli tärkeämpi koneenkäyttäjä. Hän halusi mennä järjestösivulle. Luovutin paikkani, olihan tehtäväni koneella minun omaa hömppää poliittista tehtävää tavoittelevan yhdistyksen puh. johtajan mielestä.
Lopputulema opiskelun näyttöä antaessani. Taloudelliset laskelmat paperiversiona olivat hävinneet. Kouluttaja laati puolestani tietotekniikkataitoisena liiketoimintasuunnitelman. Koulutusstipendin saajana olin yli-ikäinen ja työhistoriaa ei voinut olla yrittäjällä, maatalousyrittäjällä, omaishoitajalla eikä perhehoitajalla. Kirjurit ovat merkinneet muistiin saavutukset elinikäisenä oppijana. Ei sellaista tässä maassa tarvita.
Tulkit ovat antaneet minusta verkkokirjoitustaidottomana omat mitätöivät lausuntonsa. Mutta kirjavaras oppii lukemaan oppikirjana "Hautausurakoitsijan käsikirja". Kellariin piilotettu juutalainen käytti "Taisteluni" sivuja antaakseen kirjavarkaalle lahjaksi omatekemänsä kirjan "Sanansirottaja". Tätä aikaa me elämme medikalisoituneessa maailmassa maistaen omaa lääkettä myrkkymaljasta valmiina lääkecocktailina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti