"Kyllä ne ovat viisaita", sanoi vanha isäni päivittäin täytettyänsä 90 vuotta. "Tyhmiä ne ovat", oli minun vastaukseni yhtä monta kertaa päivittäin. Arvioinnin kohteena oli läpinäkyvä oman edun tavoittelu. Siitä seurasi syvällisempi keskustelu maailmanmenosta päivä kerrallaan taaksepäin aina vuoteen 1900. Silloin olivat August ja Maria saaneet kunnanmökin, mäkituvan, asuttavakseen kauniin Vihtaniemen rannalta. Yhteiskuntaluokat olivat omistajat ja maattomat. Hovimäellä elettiin samaa aikaa. Isoveli-yhteiskunnassa on ollut Tsernobyl, jonka pamahtamisen seurauksia katsoin kädet selän takana. Raparperi työnsi kevään ensimmäisiä varsiaan. Minun koneellisesti ilmastoitu, ikkunaton 10 neliön työhuonekoppi alkoi ahdistaa. Jospa minut säteilytetään säilyväksi ikiajoiksi. Uhka tuli kuitenkin johtajan istuessa oveni takana kuuntelemassa, mitä miesasiakkaan kanssa puhuin. Peeveli nosti hameenhelmojaan ja poistui tuhisten työpaikalta. Jupina sai siunaavat sanat: "Tämän tunnet vielä nahoissasi." Lehdestä sain lukea minulle tarkoitetun lämmöllä-kirjoituksen. "Kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä." Se on ollut hänen viisauttansa.
Sain linkin, mitä aikaa nyt elämme. Viisaista kirjoituksista päätellen hyppäsin tietoyhteiskuntaan vaatimuksineen. En ole muuta voinut tehdä asian eteen kuin opetella verkkokirjoitustaidon pysyäkseni mukana. Kaatopaikkakotia stailatessa on väistämätön edessä. Tarinat heräsivät eloon. Kirjoittaisin mielelläni aikaisin aamulla unisymbolien viestejä. Laiskuus on hyvä syy jäädä kuuntelemaan aamunavaus, sitä ennen auringonnousu- ja laskuajat. 11.9. törmäys WTC-torneihin kuvana löytyy stailatessa erikoisesta paikasta. Paha maksoi palkkansa globaalin terrorin mahdilla.
Peevelistä on tullut ubiikki (yhteiskunta): aina auki, virtualisuus arjessa (siinä olen Maalari tai Mestari, Maalarimestari tai Mestarimaalari), taloudessa, politiikassa, Jokuveli-yhteiskunta tai Peeveli-yhteiskunta. Ymmärrys hoi, äly älä jätä! Ei huolta, 1. tuttavuus oli älyjääkaappi. Rouva löysi lapun pöydältä. "Jääkaapissa on lihaa." Rouva avaa jääkaapin oven. Siellä kököttää koko Uuno Turhapuro. "Uuno", sanoo rouva kysyvästi. "Etkö ole ihastunut, kun löydät miehesi jääkaapista. Mieluummin ottaisit tapettua lihaa", vaikertaa Turhapuro älyjääkaappia ja sen älykästä vastaanottoa testatessaan.
Siitä se on siirtynyt kaikkeen mahdolliseen, jopa älyllä yritetään saada lapsia alkuun. Pakastetusta solusta aikaansaatu ihminen muistaa jääkautensa. Ihminen on ubiikki, koko ajan kaikkialla. Kaukopartionuoret kälättävät paikka- ja aikatiedot, vaikka oltaisiin vain kadun eripuolilla. Kipu iski ranteeseen eilen. Kiirehdin koneelle pistämään ruksit valintoihini tulevaisuusnäkymistä. Se yllättää aina - very aina. Side kädessä ruksasin, sitten kuuma-kylmähoitoa.
Muistuu mieleen lasta. Vasemman käden kolme sormea taipui taaksepäin, kun kompastuin rähmälleni. Kipushokki esti kivuntunteen, käänsin sormet paikalleen. Pidin viikon lastaa yöllä, isä oli vuodeosastolla. Hieronko koskaan enää? Olen unohtanut koko tapauksen. Palaa mieleen tietyissä tilanteissa keskeneräisten töiden muistuttaessa. Kipu oli illalla mieletön. Saunassa suolaa, kuumaa ja kylmää. Lasta käteen ja käsi sukkaan, ei sentään isän tohveliin kuin sairastunut Mirri. Aamulla käsi oli melkein terve. Psykosomaattinen kipu symboloi kipeitä tunteita, minulla surua kadonneista tyhmistä arvoista. Olen aina elänyt niiden mukaan enkä voi vaihtaa niitä tämän maailman viisaisiin älyarvoihin. Olenhan ihmiseksi syntynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti