Vaalihuumassa kävin katsomassa Toivon tarinan. Aavisteliko hän ennen syntymää ympärillä tapahtuvaa kahakointia, jossa hänen isänsäkin tapettiin. "Nurmilinnut" kertoo sen ajan seurauksista tähän päivään. Väsy, väsy, västäräkki vuoroaskelilla juostessasi kallionkolokotiin. Poikaharakat tekivät harjoittelupesää tontilla kasvavan kuusen latvaan. Harakat olivat vasta oppipoikia, mutta kun Talonherra Harakka kehui pesäänsä, Lauri Pohjanpää kirjoitti siitä runon Harakanpesä
Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa, varis! - kiireiseen . . .
mut annas, kun on kesä,
niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat tässä löytään,
ei metsässä monta, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!"
Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itse kuolla ehti.
Älä hymyile! Tarina totta on!
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiksi harakanpesän!
Paratiisini on luonnossa, sen auringon lämmittämillä kallioilla. Swot-analyysin "vahvuuteni" olen kuvannut kahden naisen veneretkellä. Valamon munkit vihkivät Juojärven veden. Auli ja minä laskemme vain saaret. Kaikki on tallella, pyhyys huomaamatta, kainous koskematta, minkä nyt julma jumala ei ole vaatinut ihmisuhrikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti