Mitä haluat minun sinulle tekevän? Hän vei kädet silmilleen ja katsoi minua sormien lomasta. Hänellä ei ollut sanoja. Minusta tilanne oli pelottava. Pieni ääni sisälläni kuiskutti. Jos pelkään ihmisiä, en voi tehdä tätä työtä. Siitä alkoi pitkä käyntien sarja. Joka viikko kahden ja puolen vuoden ajan hän tuli. Ja sitten sanat ja aloitekyky olivat tulleet takaisin Metsolan isännälle. Minulle se on työvoitto. Onko 'healing' käsissä, geeneissä vai sanoissa. Parantuminen on jokaisessa itsessään, kun löytää tien luoksensa kohtauksen jälkeen. Olemme vain hoidossa ajallamme. Jononohittajat ovat tarkoitukseen budjetoitujen rahojen suurkuluttajia ja budjetoimattomien rahojen säästäjiä ja uudelleen sijoittajia. Lääkäri näkee kaukaa koko sosiaalisen taustan ja huokaa: - Eikö särkyisi minussa. Niin molemmat tulevat autetuksi.
Istun äidin kanssa pihakeinussa. Pehkosen koko pihan varjostavassa piilipuussa harakat harjoittelevat venäläisiä äänteitä. 'Rah-rah-rah-(maninov). Enkö minä sitä voisi oppia. Ne ovat variksia. Kyllä minä Herra Harakan ja Variksen, Vainajien sanansaattajan, erotan toisistaan. Äiti pyytää pitämään matonpätkää. Hän halusi keriä kuteen talteen uusiokäyttöä varten. En nähnyt tarpeelliseksi kerimistä. Kuka siitä mitään kutoisi. Ja äiti itki hillittömästi, kuinka pienistä asioista hänen oli pitänyt kartuttaa toimeentulo suurelle perheelle. Nyt olen itse samassa tilanteessa. Uskoteltuja etuuksia leikataan. Kaikkea toisille rahanarvoista otetaan meiltä pois. Jonoja ohjaillaan toisaalle. Ei enää kirkkoon sanaa kuulemaan, vaan katsomaan vuoden 2008 Tuomas-messun ristinkantajaa. Jos missä näet järjestäytyneen jonon pyrkimässä kirkonovea kohti, on se leipäjono.
Muuten jonotetaan kotona kaikkia ajanvaraus- ja asiakaspalveluja puhelin korvalla. Painellaan näppäimiä ohjeen mukaan ja odotetaan vastausta pimputusta kuunnellen ja tiedotteita 'tämä kyllä kestää, voit tutustua asiaan www-sivuilla' odotellessasi. Tähän on tultu. Meillä ei ole aikaa tehdä sitä, mikä on työmme. Me viestitämme olemisestamme ja tulemisestamme jossakin vapaamatkustajina maapallon kiertäessä radallaan auringon ympäri ja kerran vuorokaudessa akselinsa ympäri. Tämä meno ei minun päätä huimaa. Olen matkalla 'maailman ympäri 80 päivässä'.
Kuinka ihmistä muuttaa, kun on kyse hengissä selviämisestä eritysjoukoissa. Pitää istua vuorotellen haltuunsa saaneen perunasäkin päällä, ettei kukaan nälkäinen sitä varasta. Näin kertoo Shlomo Venezia tarinassaan Auschwizin Sonderkommandona. Samaistun tarinaan omakohtaisena kokemuksena "zu Hause Pflegen"- ajasta. Kuinka tärkeätä oli pitää vanhempieni ja sisarusteni puolta. Siihen on auttanut 50 vuotta kirjeillä ylläpidetty 'kuuma linja' kylmän sodan aikana. Healing kiitos tuli postissa, kun en osannut tavata saksaksi sähköpostiosoitettani. Paikallinen kiitos Kaisalta punaisena ruusuna isän kuoleman jälkeen palautti mieleen toisen sisaren tervemenoatoivotuksen.
Järven takaa tullet nuoret kohtasivat kirkonkylän jengin. Heille annettiin osoite:
- Menkää sinne Moskovaanne (työväentalo). Heillä oli Suojaharju (suojeluskuntalaisten talo). Elämä jatkuu siellä jossakin pihakatselmuksena, johon kokemusten perusteella ei ole minulla mitään sanomista. Eläkää pellossa kuin veräjät auki, niinhän siellä elettiin sananmukaisesti - Tuuspellossa. Olen siirtynyt tietoyhteiskunnasta tarinayhteiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti