Sanotaan, että kaikki kuuluu, mitä kovaa puhutaan. Mutta kysynkin nyt: - Mitä näkyy? Olin silmälääkärissä ja voin jatkaa netissä kirjoittamista. Näin olin tekemässä, kun tietokoneen näyttö simahti. Kuului vain naksutusta, valo yritteli vilkkua, mutta sammui sitten kokonaan. Olin kynsille lyöty tietotekniikan edessä. Nyt on uusvanha näyttö, mutta minulle helpompaa olisi opetella pistekirjoitusta ja lukea sormilla ja perustella havainnot kaikkien muiden aistien kuin näkökyvyn varaan. Näytöllä on näytön ominaisuudet, mitkä sinne on ohjelmoitu. Uudelleen suurentaminen ei pysy paikallaan, vaan katson postimerkinkokoisia ruutuja. Taustalla häikäisevä värinä ja vipatus. Kyllä maailma minua opettaa näissä risa-asioissa.
Myyjä tarjosi asiakkaalle sekundalaatua ilmoittaen laatuvirheet. Asiakas vastaa:
- Kyllä se minulle välttää. Minulle ei vältä, vaadin käyttökelpoista ja parasta. Liikkeiden häviämisen myötä on tullut vain rihkama- ja romukauppoja. Ostin uuden housupuvun lähtiessäni ulkomaanmatkalle. Jo alkumatkasta kuului ritinää, kun vuori ratkesi saumoista. Katson TV-mainosta, jossa vanhaksi leimattu nainen työntää rollaattoria ja pysähtyy.
- Luullaan, että vanha ei tarvitse mitään. Oikaisee itsensä täyteen pituuteen.
- Mutta vanha tarvitsee vaikka mitä. Sanon vanhaksi kauan elänyttä ihmistä, jota pitää syöttää. Itse olen arvonimellä varhennettu vanhus viimeiseen hengenvetoon asti. Sitten olen kuollut. Osamaksu tulee kuitatuksi, jos elämästäni ei veloiteta jälkeenjääneitä. Vai pitäisikö se ilmoittaa kulutusluotoksi, kuin sukupolvenvaihdoksessa maksu sisaruksille miljonääri-isän perinnön pelastamisesta jokaiselle osansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti