
Hämmastykseni oli suuri, kun avasin oven. Johtaja halusi tulla nähdyksi, että oli kuullut keskustelumme. Sen luin hänen vahingoniloisesta ilmeestään, että ähäkutti. Se oli alku painostukselle saada minut pois talosta. Ähäkutti oli myös minun puolelta, en halunnut tehdä itsenäistä työtä talossa, jossa jokaista naista vahdittiin, mitä se hameensa alla kuljettaa. Palvelukeskus potee rahapulaa. Oli aika siirtyä toiseen taloon.
Kaupunki on lähtötilaanteessa ostatellessaan Käsityöläisten taloa. Minun työhuoneen tarina ko. talossa tuli loppuun käsitellyksi välimiesoikeudella uhaten:
- Jos nyt et myy, välimiesoikeus päättää hinnan, paljonko sinulle siitä maksetaan tai otetaan maksamatta. Näin 10 vuotta sitten ja näin tänä päivänä. Pelisäännöt ovat samat, mutta minä en suorittanutkaan YEAT:a hyväksytyillä arvosanoilla pistääkseni näyttökansion pöytälaatikkoon. Sain kehoituksen esittää asiani poliittisille päätöksentekijöille, mutta ketäpä se kiinnostaisi. Saanhan kuitenkin kirjoittaa Munkkiklubilla, että ronkluuks' mänj kuin perunakuopassa perunoiden omin luvin ottaminen ja paikoilleen jättäminen omistajan kehoituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti