Seuraava käynti 09.07.05 määrää erikoistuva silmälääkäri. Olen kolme vuotta myöhässä. Yhtä sekavassa maailmassa kuin kolme vuotta sitten. Suunta oli selvä, mutta maapallo pyöri niin kovaa vauhtia, etten pysynyt mukana. Katson hetken kuluttua, joko meno hiljenee Kepan myötä. Olenko alkutekijöissä kuin sokea ja halvaantunut Bedestan lähteellä. Ainakin hänelle nimettyä sunnuntaita, Bedestan halvatun päivää, vietetään ortodoksisessa kirkossa. Olen ottanut sen itselleni nimikkosunnuntaiksi. Kolme vuotta sitten sain tietää olevani eläkkeellä, mutta ilman eläkepäätöstä. Tulevaisuus oli tuntematon, paljonko saan ja milloin saan. Aloitin Rastorissa YEAT opiskelun verkkoympäristössä. Ei ollut tietokonetta. Kotkan kuopus poikkesi luonani paluumatkalla Norjan pohjoisimmasta kolkasta kotiinsa Ruotsissa. Hänen kanssaan kävimme varaamassa käytetyn koneen liikkeestä. Alkoi odotus, milloin saan koneen. Olin ajatellut hankkivani läppärin, mutta olemattomilla tuloilla en uskaltanut toteuttaa haavettani. Palasin kaikkiin puhelinsoittoihin, matkahuoltoonkin. Mutta mikään ei tuottanut tulosta PC -lähetyksestä. Sitten soitin liikkeeseen, kuinka kauan vielä pitää odottaa. Se olikin ollut matkahuollossa siitä asti, kun minulle soitettiin enkä ollut vastaamassa.
Roudari tuo kaksi suurta laatikkoa. Pyytää käteismaksua ilman kuittia. Sitäkin piti välitysliikkeestä metsästää, kun arvelivat, mitä minä sillä teen. Laitteet asennettiin kaapelitalouteen, jossa vielä ei oltu varauduttu digi-TV:n tuloon. Kun sitten illalla yksin tutustuin koneeseen. Hiiri oli hidas, näppäimet jumittuivat ja kaiken pahinta. Näyttö vääristi ja sumensi kirjaimet, että luulin menettäneeni näköni.
"Sen pituinen se", totesin.
Olin tullut sokeaksi ja itkin katkerasti menetystäni. Soitan liikkeeseen puutteista. Tuo näyttö tarkastettavaksi. Piti hankkia autokyyti ja kantaja. Protestoin kaikkea vekslausta, mitä piti PC:n hankinnan tähden kestää. Kaikki on sieltä haarotinpalasta kiinni. Tänään oli varattu aika silmälääkäriin. Nyt oli pankkikorttiasia solmussa. Menenkö S-kauppaan ja nostan käteistä. Vai käytänkö pankkikorttia ensimmäisen kerran. Mitenkä se tapahtuu, soitan asiakaspalveluun.
Jos asia koskee sitä, paina 1, jos ja jos ja jos, odotan rimpsun loppuun ja painan pyydettyä näppäintä. Asiakaspalvelussa on ruuhkaa, ajankuluksi rallatusta, sitten tulee tieto myös www. mahdollisuudesta. Itella työntää postiluukusta pakettia ja soittaa ovikelloa, kun paketti oli tulossa perätilassa poikittain. Avaan oven, saan paketin, jonka päällykset oli pahasti revenneet. Sieltä tuli kokkiveitset. Ajattelin, teenkö harakirin vai odotanko asiakaspalvelua puhelimitse. Vai säästänkö veitset etnisen kokin käyttöön. Koiraa keittoon ei niillä veitsillä kyllä pilkota. Ajattelin vaihtoehtoja, istuin koneelle ja kirjoitin rauhoittuakseni. Saman teki Riitta-kummini Ilona Rauhalan keskusteluohjelmassa selvittäessään paluumuuttajan kulttuurishokkia. Olin saanut valomerkin ja siksi olin silmälääkärissä. Pelkäsin pahinta, että pitää tehdä ohjelmanmuutos. Mutta ei syytä huoleen, voin jatkaa valitsemallani tiellä. Lakkaan pelkäämästä etukäteen, niin kaikki hoituu minun omalla kohdallani ennalta suunnitellun ohjelman mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti