"Vergissmeinnicht" viestin sisältävä lemmikki korvaa piimäpurkin kyljessä puna-apilan kukan, jonka lehmä viime kesänä söi. Juoma on paksua kuin kiisseli. Pillillä imettynä saa aikaan hymykuopat. Kaurapuuron voi unohtaa, kun Markus-sedän antamaa ohjetta ei enää muista kukaan. Kokiksen killittäminen roskaruoan alashuuhtomiseksi pyöristää posket ja mahan palloksi. Pallopäistä ja pallomahoista on tullut sopiva lällättelyn kohde. Omasta lapsuudesta muistan. Syötiin ruoka-aikoina ja kuljettiin jalkaisin ilman askel- ja sykemittaria sukulaisvierailuille. Nyt kuulokkeet korvilla ja kärsä naamalla pitävät yllä hengitystä terveillä ihmisillä. En ihmettele enää Elovena- ja Maitotyttöjen katoamista. Heistä on tullut blondeja. Plantteja ihon alle antamaan muotoja, joista mies ei saa katsettaan irti. Äidinrinnat olivat vauvan ensimmäinen luomuruokapakkaus. Etuna oli, etteivät kissat päässeet sotkemaan vauvan ensieväitä. Leuhkat eväät ovatkin muuttuneet kollien himoitsemisen kohteeksi.
Maidonjakelulakon aikana sain ämpärillisen maitoa suoraan tuottajalta. Kaikki kauniit makumuistot tulvahtivat mieleen. Oikea brändi vastalypsetylle maidolle on niittywiski. Siihen tulee himo. Ostin kissalle äidinmaidonvastiketta, jota se ei suostunut maistamaan. Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu. Entiselleen ei mikään jää.
Eilen selvisi Mikkelissä, kuinka entisen organisaation tilinpäätös käsitellään, kun tapahtuu fuusioituminen isompaan organisaatioon. Antaa mahdollisuuden rahanpesuun, jos kukaan ei kyseenalaista tilivelvollisten vastuuta.
Sukupolvenvaihdoksessa sisarukset pitävät huolen, ettei kukaan saa enempää kuin jakajana luuta kädessään heiluttava tunnevammainen. "Mikä perinnönjako siellä on?" kuuluu isän ääni Vihtaniemen rannassa. Pitelen moottoriveneen kokasta kiinni ja estän vesille aikovan juopuneen lähdön hukuttautumaan. Käsin siellä puhuttiin (huudettiin), kun ymmärretty ei toisiamme. Sitä isä luuli perinnönjaoksi. Se on liveroolipeliä vahvemman oikeudella Suomi-neidon hameenhelmoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti