Viikkoa ennen pääsiäistä oli koko suku kokoontunut viettämään äidin 60-vuotispäivää huhtikuussa. Oli hyvä jääkeli. Tie auki taivasta myöten mennä mihin ilmansuuntaan tahansa. Enkeliukin näin ensimmäisen kerran. Ilmassa oli jännittynyt tunnelma. Juudas oli poissa, ei antanut itselleen anteeksi tekojaan. Minulta hän odotti anteeksiantoa ja sovitusta. En osannut silloin enkä tiedä kuinka psykopaattien kanssa menettelisin. Oikeastaan olen puoleni valinnut vaikka ristiinnaulittuna, oikealla puolella. Vasemmalla ovat pilkkaajat ja keskellä maailman pelastaja. Kiitin enkeliukkia niistä kullatuista korteista, joilla hän muisti vanhempiani. Sain käsinkirjoitetun vastauskirjeen, kuinka hän joutui taistelemaan uskonsa puolesta suvun keskellä. Hän ei ollut enää epäilevä Tuomas. Hän oli nähnyt omin silmin. Valkea hanki peittää hautausmaan. Näen kaksi keltaista narsissikimppua. Yritän paikantaa haudat, mutta en löydä niitä. On vain lumenvalkeus ja keltaiset kukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti