Minulla ei ole kiire mihinkään, olenhan jo siellä. Kaksoistornit olivat sortuneet. Saudien rakentamista turistikohteista olivat amerikkailaiset poistuneet. Pelkäsiväthän he henkensä puolesta kutsumattomina vieraina vieraille rannoille tulemasta. Ystävällinen nuori mies kokeili kepillä jäätä.
Esitteli minut suureen ääneen äidikseen Amerikasta. Kohahdus kävi salissa. Meille tehtiin tilaa pöydässä. Amerikasta, onpa rohkea nainen. Tunsin olevani turvassa arabinuorukaisen seurassa. Oikaisin turisteille ilmoitettua kotimaata. Olen Suomesta. Nämä muistot mielessä katson ikkunastani kohonneita kahta tornia ja lasken, kuinka monta siniristilippua liehuu vapaasti tuulessa. Katutasossa on aina suruliputus 9.11.2001 kadonneiden arvojen muistoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti