"Mikä se tuasj tulj?" oli lääkärin tervehdys, kun työnsin isän pyörätuolilla vastaanotolle. Ambulanssilla pääsi vuodeosastolle. Isälle on löytynyt paarit odottaessaan sisäänkirjausta. Minä istun tuolilla ja odotan hoitajien vastuunottoa. Vihdoin iltapäivällä kysyn, joko hänelle petinpaikka löytyisi. Käyn vielä illalla katsomassa, kuinka hän voi. Pyydän hoitajalta, että tarkkailevat isää yöllä. Hän oli levoton ja muissa maailmoissa. Seuraavana päivänä hämmästyn, mitä oli tapahtunut. Ollaan vaitonaisia, kukaan ei halua kertoa, mistä musta silmä oli tullut sairaalahoidossa. Kun ei autettu, oli hän omatoiminen ja siinä oli vähällä puhjeta silmä. Voi minun pandakarhua, kuolee kaikkien vaiheiden jälkeen kuin jättiläispanda sukupuuttoon bambunversojen loppuessa ja elonpiirin pienentyessä. Olinhan sitä jo vauhdittanut tilaamalla kuolintodistuksen, kun hoidot oli lopetettu. Väliaikainen tuomio: Isä pakkohoitoon ja minä pakkopaitaan vaatimuksineni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti