"Jos järvi olis jokena ja joen yli silta, tulisin sinua katsomaan vaikka joka ilta." Kansainvälisenä naistenpäivänä huoneentaulu palautuu mieleen. Yhteydet ja paikka on kunnossa, sillä "Kotini on linnani". Olen katsonut 8 vuotta vastapäisen talon seinää. Joku aika sitten minulle valkeni. Olin lukemassa tiilenpäitä. Kateellinen tarkensi talot kaupunginpuiston laidassa vertaamalla pintamateriaalia vessanseinäkaakeleihin. Tähän minäkin havahduin 8.3.2008. Tiilet vai kaakelit luettavana ihan sama. Joulusta 1990 tuli aikaraja elämääni. Siitä taantuma alkoi lamana talouselämässä.
Omaishoitajana palasin asenteissa 5,4 - kertoimen vuosivauhdilla sotaa edeltävään aikaan 1936. Tulevaisuudessa olen 54 työvuotta rikkaampana vuodessa 2044 itäisenä ihmisenä. Aikaväli on merkitty vuosikirjaan, jossa yksi päivä on tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Kuuntelen Nadjan huoneessa "Kilttipakko"-kirjailijaa. Yksikseni olen lukenut keskitysleireiltä pelastuneiden selviytymistarinoita. Samaistun "I love the way you walk" jollakin käsittämättömällä tavalla rinnallakulkijana.
Tuntematon sota moniosaisena sarjana vuosia sitten piti seurata inhoten, ettei sitä enää maailmassa tapahtuisi. Vastapainoksi "Kupla", jossa mitään ei otettu vakavasti. Musta palvelija piti amerikkalaisen hienostoperheen asiat järjestyksessä. Nyt on tässä näytelmässä osat toisin päin, tarvitaanhan vesikidutusta terrorismin voittamiseksi. Kenenkä puolesta ketä vastaan on tämä henkien taistelu. Valkoinen herrakansa on niskan päällä, että olisi rauha maailmassa.
Pyysin isältä anteeksi niiden puolesta, joiden tekoja hän ei ymmärtänyt. Isälläni on nyt tehtävä puolestani pitää minut oikealla tiellä, sillä sortumatta tai siitä rasittumatta. Jotakin olen oppinut ja katson ihaillen, kun joku toinenkin on ottanut opikseen. Presidentti Clinton kertoi haastattelussa kyynelsilmin oppimastaan:
- Jouduin sohvalle nukkumaan, mutta Rouva ja Tytär olivat kuitenkin samassa talossa. Pitäisikö meidänkin töppäilijän mennä suureen yksinäisyyteen ja opetella tulemaan toimeen itsensä kanssa ongelmineen eikä ryhtyä saduttamaan tuhannen ja yhden yön tarinoita tekstiviestillä. Säästyisi veronmaksajien rahoja eikä joutuisi haaskioon. Näin sanoi Presidentti Koivisto lahjoittaessaan syntymäpäivälahjarahat hyväntekeväisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti