Tekijänoikeudet kutomaansa verkkoon on hämähäkillä. Ei odota luvankysymistä, jos sitä katselen ja vedän johtopäätöksiä verkon käyttötarkoituksesta ja vertaan omaan toiminta-ajatukseen. Kalastajat pyydystävät verkolla ja saartavat muikkuparvet nuotalla. Välineet pitää olla kunnossa. On tarve pyytää verkonkorjaaja. Hän etsii, etsii eikä soisi löytävänsä reikiä. Höömannin Pekka hoiteli tätä virkaa. Oli taitava työssään, jos hillitsi himonsa kiljuun. Minulla ei ole havaintoa juomasta, mutta kotitekoiselta se kuulosti. Saaren taiteilija otti vieraan vastaan ja esitti pojalleen pyynnön: "Tuo, Sipi, viulu ja kiljua!" Kohta kauhallinen juomaa oli tuotu ja viulunsoitto viihdytti vierasta. Maaliskuu on ollut pysähtyneisyyden aikaa. Olen paikannut verkkoja. Tuloksena on viestintämaksunpalautus, kun digi-yhteys ei ole korjaantunut mollaamalla katsojat.
Tämän saman pätkimisen asioidenhoidossa toivon korjaantuvan eläkehakemuksissa, työvoimatoimistossa ja Kelan päätöksissä. Minulle sanottiin, että eläkeuudistuksen jälkeen virkailijoita oli liian vähän tekemään eläkepäätöksiä. Eikö samalla ajalla voisi tehdä lopullisia oikeita päätöksiä, kun lähettelee kirjeitä käyttämällä valmiita pohjia, joissa luetellaan seuraukset väärinkäytöksistä.
Pidänkin käytössä olevaa verkostoa yhtä julmana kuin hämähäkin verkko on verkkoon joutuneelle. Tulee syödyksi alta aikayksikön. Sekö on hyvinvointivaltiossa toiminta-ajatus voida hyvin toisten kustannuksella. Hyihäkki on tämän ilmiön nimi. Se saa kulkemaan väristykset selässä, kun ei uskalla lätkäistä kuoliaaksi. Onhan hämähäkkien maailma myrkyllinen. Hämähäkki kutoo verkon saalistaakseen syötävää, ihminen rakentelee ansoja rahastaakseen, nauttii kiduttamisesta äärirajoille asti. Luen Sholomon Venezia: Sonderkommando Tarinani Auschwitzista omakohtaisena kokemuksena, mitä kaikkea pitää kestää pysyäkseen hengissä ja saadakseen leipäpalan. Onko politiikalla oikeus toisten jokapäiväiseen leipään pitämällä yllä valheiden verkkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti