Vehkeet valtiolle

Herää, jo kuuluu ääni Herran! Skype - kuvista löydän viekoittelevan viestin omaan live -roolipeliin. Päivän politiikkaa seuraan sivusta kuin larppausta. Aamuhartaus kertoo minulle oman roolin tämän päivän pelissä. Minulla on monta kestoroolia: 

• syntinen nainen (palautetut georgialaiset, Tukiainen, Ruusunen), 
• kerjäläinen (romanialaiset), 
• pakkolunastettu, joka välimiesoikeudella uhaten toteutui (Kemijärven pakkolunastus). 

Näissä rooleissa joudun näyttelemään vastoin tahtoani väärillä säännöillä. Mutta eipä näy toteutuvan piäsnuatikoihen tahto ilman pettymyksiä. Itserakkaus rehottaa, vaikka rakkauden käsky kuuluu 'rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään'. "Leikitään vähän. Tässäkö? Sano minulle, ketä sinä rakastat. Enkä sano. Rakkauden tunnustamisesta on kyse. Pietari, raavas mies ja kalastaja sai kuulla kysymyksen ennen tehtävän vastaanottamista. Mutta vastapuolen kysyessä opetuslapsena olemista Pietari kielsi tunteneensakaan sitä miestä ja samassa lauloi kukko. Pietari itki katkerasti.
 
Viime päivien kyyneleet eivät johtuneet sipulinkuorimisesta. Ahosen aidot ja Kataisen kavalat syyt erotan toisistaan sielun silmillä. Tämän herkkyyden herättivät postissa saamani todistukset aikaa sitten suoritetusta YEA-Tutkinnosta. Inhorealismi ei ole mihinkään kadonnut, kun katson ehdokasrivejä. Bergmanin aika palaa eikä perätön kritiikki voi vähempää kiinnostaa. Rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Miksi kasvissyöjä virtahevosta tuli krokotiilin kitaan joutuvan seepransyöjä? Oliko se toisen kasvissyöjän pelastaminen vielä kuoltuaan joutumasta lihansyöjän kitaan. 
Tämä on se viimeinen villitys, joka on pahempi kuin ensimmäinen haudan vahtivuoroja järjestellessä. Toivottiin parasta, että ristiinnaulittu, kuollut ja haudattu pysyisi haudassa. Pelättiin pahinta, että kolmantena päivänä nousisi kuolleista. Hauta oli tyhjä.