Veteraanijärjestöt ovat varoissaan

Vieläkö osallistuisin veteraanien kustannuksella järjestettyyn keräykseen. Puhutaan toista, tarkoitetaan toista. Osaan jo sanoa: Ei kiitos! Harjoittelin tätä sotaan osallistuneen isän kanssa. Kerääjät ilmestyivät oville joka syksy. Järjestöt toimivat kukkaronvartijoina. Kuntoutusta tai edes veteraanijuhlaan kutsua ei tullut. Kutsuvieraina olivat kunnan nuoret virkamiehet, jotka edustivat enemmän itseään kuin nimettömiä veteraaneja. Kravatti vipattaen kiirehti sellainen seurakuntatalolle veteraanijuhlaan. Oli hänen vuoronsa edustaa. 

Isä työntää pyöräpotkuria edellään, katsoo kaihoisasti juhlapaikan liehuvaa lippua. Ei menty kuokkimaan, kun ei oltu tervetulleita. Kuljemme hautausmaalla kaikkien tuttujen hautojen kautta. Pysähdymme tapulin takana tietyn koivun juurella. Siihen oli haudattu punaisena vangittu isän veli. Se oli vuosituhannen alkupuolelta suvussa kulkenut perimätieto. Ei ollut nimellistä hautaa. 
Vaalimainoksiin on lisättävä maksajan nimi. Hautakivissä olen jo nähnyt kiven toimittaneen toimiston yritystiedot. On aikoihin eletty. Kaikki on puolueiden rahastusta varten. 

Tulomatkasta isä voi huonosti, nojaa pyöräpotkuriin. Lähden hakemaan apua. Ambulanssi noutaa hänet ja vie naapurikuntaan. Kulkupeli jää tapulin nurkalle yöksi. Huomenna sen noudan ja kuljen saman mielenmaiseman, jonka isä koki eilen. Seurakuntalo on autio. Lippu ei liehu tangossa. Järjestön puheenjohtaja kuultuaan isän sydänkohtauksesta kiirehtii kertomaan ilosanomaa: 
- Olen saanut aikaan, että kaikki sotaan osallistuneet saavat kuoltua havuseppeleen haudalle.
Kerron terveiset isälle. Hän sanoo liikuttuneena: Ehtiihän tuon sittenkin. Olin ymmärtänyt yskän: Pitäisikö minun se vielä pyytää? Tiesin silloin, etten tule sitä tekemään. Hautaamme isän lähipiirin läsnäollessa. Sovitaan sisarusten kanssa, että laskemme yhteisen havuseppeleen, jossa on kaikkien meidän lasten nimet. Lapsenlapset jättävät kukkatervehdyksensä. Seuraavan sukupolven vanhin kysyy istuessaan isoukin sylissä 90-vuotispäivillä. Onko ukki tuossa kuvassa kuollut? Näin voi muisto säilyä lapsen mieleessä. Ukki oli kiva. 

Järjestö kauppaa veteraanimerkkiä hautakiveen. Sillä ei ole mitään merkitystä isän hautakivessä. Pidin kuitenkin tärkeänä hankkia muistolaatan 1918 kuolleelle sedälleni. Hän oli 29- vuotias. Hänen nimellään on laatta kiinnitettynä isovanhempien hautakiveen. On meillä ollut varaa tuhlata nuoret elämät syntyperänsä mukaan. Sama toteutuu tänään veteraanien kohdalla. Heistä puhutaan kunniakansalaisina. Sitä he ovat meille jälkipolville, mutta järjestöille vain rahastuksen kohde. Koettakaahan muistella niitä aikoja, minkä kustannuksella kehutte rahojanne. 

Elämme markkinataloudessa julman jumalan hallinta-aikaa. Näin järjestöt toimii. On päidenvaihtoviikot ollut meneillään, mutta suunta ei muutu. Tulee vain toinen tilalle toteuttamaan samoja perittyjä aatteita. SAK vaihtaa välillä sukupuolta, jos sieltä löytyisi pelastus. Kyllä on hyvät saarnat, sanoo kuolemanmummot. On tutkittua tietoa, miksi naiset elävät miehiä kauemmin. Se pelastaa maailman.