Finne igen

Kaikkialla Tukholmassa kuulin joka suunnalta "finne igen". Minun tekemisiin se ei kohdistunut, olinhan tullut kesätyöhön 1960. Ilman DNA-testiä minun arveltiin olevan Itävallasta. Tonavalta lähetetyt kirjeet löysivät minut sieltäkin. Nimitys finne igen ei ollut aiheeton. Juopuneita suomalaisia nuoria parveili pienissä ryhmissä asemilla ja metrotunneleissa. He käyttäytyivät kaikkia kohtaan agressiivisesti. En kuulunut joukkoon, olihan minulla työpaikka ja asunto. En ollut irtolainen. 

Kävin elokuvissa oikeassa elokuvateatterissa ja sieltä lähdin matkalle "80 päivässä maailman ympäri". Koti-ikävä voitti ja palasin kotiin, olihan vielä yksi vuosi jäljellä abiturienttinä. Finne igen muisti kantelukirjeellä vanhempiani. Kirjeen sisältö paljasti minun olleen kesätyössä huoraamassa. Olin tuottanut tietämättäni häpeää vanhemmilleni. Ei tiennyt kirkon työntekijä, minkä lumipallon oli pyöräyttänyt liikkeelle ollakseen finne igen. Viiteenkymmeneen vuoteen mikään ei ole muuttunut. Olen se sama finne igen, joka olin silloin ja syntymästä lähtien siihen asti. Vuosia sitten seurasin läheltä kesätyötä dementiaosastolla. Hoitajat elivät päivät muistinsamenettäneiden kanssa.
Omaishoitaja-aikana olin ympäröivän maailman finne igen mielestä finne igen. Kunta ja valtio elävät aikaa avohoidossa dementiaosastolla ja minun pitäisi ymmärtää muistavana, mitä tunnetilaa he elävät. On ratkaisematon yhtälö pysäyttää tai parantua, kun muisti alkaa heittää. Kekkonen oli siitä hyvä esimerkki. Osastolla pappi luuli asuvansa hotellissa. Hänelle aina ilmoitettiin: kylpyhuone on vapaa! Ruokapöydässä hän luuli, että kaikki söivät hänen laskuunsa. Jos joku otti lisää, hän sai moittivan katseen. Hänellä oli salarakas, joka suostui halailemaan, kun pappi halusi läheisyyttä. Vaimoaan hän ei enää muistanut eikä siinä muistuttaminen auttanut.

 Istuin isän kanssa miesten pöydässä. Puhe kääntyi lääkäriin: Hän hallinnoi koko kuntaa. On osannut järjestää lähisukulaisten työllisyyden. Sisar ja toisen sisaren tytär olivat hoitajina hänen sairaalassaan. Kotisairaanhoitajasta tuli lääkärin kolmas rouva. Hänestä tuli johtava sairaanhoitaja palvelukeskuksen puolelle. Naapurikunnassa asuva äiti oli saanut lomapaikan omasta sairaalasta hoitajan loman ajaksi. Näitä vanhat miehet aprikoivat, kun heidän oma kohtansa ei ollut näin suotuisassa vaiheessa. 

Isä istui hiljaa, mutta vieressä oleva mies otti kontaktin minuun. Työnsi kätensä pöydän yli minua kohti ja pahoitteli, kun vasikat ovat vielä maksamatta. Hänen katseensa kirkastui, kun sanoin maksun vasikoista saaneeni. Istuin levottoman vanhan emännän kanssa kahden pöydässä. Hän pinnistää muistiaan ja kysyy vihdoin, olinko ollut heillä piikana. En ole ollut hänen piikansa ja saan saatella hänet huoneeseensa. Finne igen istuu eduskunnassa vuodesta vuoteen ja uskoo meidän työmme tehneiden elävän heidän kustannuksellaan. Eivät enää muista, että annettu ääni on ilmainen. Minultakin on pyydetty 20 euroa ehdokkaalle, kun olen osallistunut verkkokeskusteluun. 

Saan olla mieltä asioista ja tuntea mielihyvää Pekka Himasen näkemisestä teeveessä. Pieneen piiriin kuuluu Norjan prinssi ja Obaman neuvonantaja. Tutu on nobelpalkittu rauhantyöstä. En ole sidottu aikaan enkä paikkaan, olen verkossa. Kyseenalaistan kulttuuriyhdistyksen kuolleista herättämisen, kun kansanedustaja on liittynyt yhdistyksen jäseneksi. Ei hän liittynyt elvyttääkseen toimintaa, hän liittyi kalastellakseen ääniä, onhan kohta vaalit. 
Todellinen kulttuuriyhdistys toimii joulupukkina. Saan katsoa naisen silmin miehen matkaa. Minulla ei ole kokemusta kuin finne igen -miehistä ja -naisista. He viettävät kohta finne igen -juhlaa meidän kustannuksella.