lauantai 7. marraskuuta 2009

Tulevaisuus on vertas

"Kun minä palasin, tukkani ei vielä ollut harmaa.
Ja minä iloitsin.
Takana ovat vuorten vaivat,

edessä tasankojen vaivat."
Brechtiä lainaan jällen kerran ja viipyilen "Täällä Pohjantähden alla". 
Upstairs ja Downstairs, kahden kerroksen väen elämää kertaan menneessä maailmassa. Omaishoitajajuhlaan oli kutsuttu yläkerran puhuja. Myöhästyin tilaisuudesta, kun nastahammas irtosi launtai-iltana. Luvattiin kiinnittää päivystyksessä sunnuntaina. Viivyin siellä kauan kiitollisena, että se kiinnitetään. Ystäväni pani talteen irronneen hampaan kukkaroonsa. Kun sitä olisi tarvittu, hammasta ei löytynyt. Otin osaa hänen menetykseensä ja ostin hänelle hammaskarhun -keijun korvikkeeksi tippuvien yksittäisten hampaiden säilytyspaikaksi. Juhlapuheen kuitenkin kuulin. Oli tämän vuosituhannen alkupuolella. Oma aikani omaishoitajana oli takana. Kaikki kääntyi päälaelleen. Minulla oli takana tasankojen vaivat, olinhan osannut varautua vanhempieni vanhuuteen. Se ei ollut työtä ollutkaan päämiesten mielestä. Siitä pitäisi tehdä työtä, että tietäisi olleensa omaishoitaja silloin ja tänä päivänä. 

Vielä siitä hampaasta. Lääkärin ja avustajan työtä jatkamaan minulle osoitettiin linjaa kaupungin hammashuoltoon jälkihoitoa varten. Tein työtä käskettyä, tilasin ajan, jouduin jonoon. Odotin kaksi vuotta, sitten kysytään, haluanko käyttää ajan. Haluan ja menen. Kokemuksen perusteella en mene toista kertaa. Se siitä päivystyksestä ensiavussa ja jatkohoidosta sen jälkeen. 
Olisiko se tasankoa vai vuorten korkuisia esteitä ylitettäväksi. Juhlapuhuja aloitti jostakin kaukaa, kuinka huonosti on maailmalla vanhustenhoito. Meilläkin on vara sitä heikentää muun maailman tasolle. Kristitty lääkäri ei tiennyt perheen merkityksestä tulla hoidetuksi perhepiirissä muissa kulttuureissa. Meillä on kaikesta tullut konserneja valtion omistajaohjauksessa. On hyvä, kun EU antaa moitteita menettelytavoista, vaikka Suomi-neito on esimerkillinen vapaaehtoinen maksaja Eu:lle ja velivenäläiselle. Sieltä pitää tarkistaa, olemmeko vielä sotakorvausten maksajia. Jos olen ollut aivan huutavassa hukassa, olen saanut kuitenkin apua ja voin kävellä omin jaloin omia polkuja. Muistutus tulee kuitenkin kädestä, että kaikki ei etene haluamallani tavalla. Taas päivystykseen hakemaan apua. Pyynnöstä piikki olkapäähän ja se auttaa. Oire ei kuitenkaan häviä, joten taas olen jonossa terveyskeskuslääkärille. Hoidot ovat olleet katkolla, kun lääkäripalvelut on hajasijoitettu ympäri kaupunkia. Terveysasema on homeen saastuttama. Tänä aikana nähdäänkin, että terveystalolle olisi muutakin käyttöä. Palautetaanko terveyskeskuspalvelut yhteen paikkaan vai yksikertaisesti vain lakkautetaan kaiken kansan palvelut? Rikkaat osaavat hakea hoitonsa yksityiseltä puolelta. Takana on tasankojen vaivat, edessä yhä korkeampien vuorten vaivat. On saatu aikaan korruptioepäilyt ja vaalirahavilppi. Kun käden oireet eivät helpota, tutkin itse, mistä on kysymys. 
Olen sairastunut ja on mentävä lääkäriin. Minulle sanottiin vuosia sitten tuloksettoman oireenmukaisen hoidon jälkeen. Olisit tullut aikaisemmin. Nyt en tiedä lääkäriä, joka näin toteaisi. Ei ole tietoa, on vain loputonta jonotusta kuin juutalaisten matkalla keskirtysleirille. Haen runoista vastausta käden kipuun. Sieltä se löytyy.

Helinä Siikala: Pysähdytään, anna kätesi.

RIIDELLÄÄN VAAN

mutta ensi ota syliin, tahdon olla lähelläsi
että varmasti kuulen,
mitä sanot
ja mitä sanot ihollasi
ja mitä et ollenkaan sano.

Piirrän sinua molemmin käsin,
saan uudet sormenjäljet
ja viivat kämmeniin:
uurtuu sinun kuvasi, kohtaloni.

Se tekee kipeää, mutta kun syy on selvinnyt, vaiva helpottaa.

Tuomas Anhava: Kuudeskirja

Juttelen sinun kanssasi yössä,
kun lapset (kissat, koirat) ovat lakanneet kääntelehtimästä.
Yhtäkkiä kutsuu pöllö kirkkaasti
ja toinen pöllö vastaa.

Suomi-neito on noussut vuorelle korkeimmalle. Luonto on kuollut. Ei kuulu pöllön kutsua. Pöllöjä nousee seisomaan nappia painamalla. Löytyykö vastauksia vuorten vaivoihin. Raatamisen tuloksena on vain joukkohautoja ja uudenlaisia hautausmaita. Isoisän hautaa valaisee sähköpylväs. Hyvä kun edes kuoltua luvataan havuseppeleitä veteraanien haudalle. Minun tehtäväni on hankkia nimellinen muistolaatta isovanhempien hautakiveen nimettömänä joukkohautaan haudatulle, ettei totuus unohtuisi eikä järjenvalo sammuisi.

Ei kommentteja: