Merellinen isänpäivä

Lauantaina 7.11.1998
Olkaa nyt hetki vielä lapsia,
minä olen niin hidas,
en ole ehtinyt olla kunnon isä. (Kai Nieminen)

Merisaukkoperhe on yhdessä uiskentelemassa. Emo jättää poikasen pinnalla kelluvan kasvuston varaan ja sukeltaa hakemaan ruokaa. Isäsaukko puuhailee omiaan vähän kauempana. Emon tehtävä on huolehtia jälkeläisestään niin kauan kuin lapsi on oppinut itsenäiseen elämään. 
Toinen merellinen isänpäivä on valailla. Massiiviset nisäkkäät lähestyvät toisiaan jatkaakseen sukua. Poikanen seuraa emoaan ollessaan pieni. Tärkein kohtaaminen meressä uiskenteleville on suvunjatkaminen. Siihen tarvitaan isää ja äitiä kehittyneimpien lajien kohdalla. Alkueläimet poksahtavat vain kahtia, kahtia, kahtia ja koko maailma on suvuttomasti lisääntymällä täytetty. 
Itse olen sotalapsi. Isä kutsuttiin puolustamaan maata kesällä 1941. Äidin oli selvittävä kolmen pienen lapsen kanssa kotona tehtävistä töistä. Isoisällä oli vierihoitajan paikka maatessaan sängyssä liikuntakyvyttömänä. Minä toukkana kapaloidussa kotelossa pysyin paikallani. Tästä huolenpidosta alkoi leimautumiseni sukuun. Sitä en voinut valita, sieltä sain juureni. Kunnanjohtaja tästä näki ulospääsyn, että ystävät voi valita. Syntymässä tapahtuu leimautuminen äitiin. Jokaisen ihmisen on aloitettava alusta ihmisenä siipien kasvattaminen. Kultalusikka suussa syntyneillä elämänkoulu on kovempi kuin meillä, jotka olemme aina joutuneet jakamaan sinun omastasi, sinun lahjastasi yhteiselämää opetellessa.