perjantai 27. marraskuuta 2009

Asiakaspalvelun asiakas

En lähde puolestapuhujaksi väärinymmäretyn avuksi. Siinä suhteessa tiedän onnistuneeni terveyskeskuksessa, sairaalassa, valtionkonttorissa, kirkossa, verotoimistossa, vakuutusyhtiössä ja Kelassa toisen puolesta puhuessani. Kun hoidan omaa asiaani, minulle kuuluu taivaista ääni: Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. 
Ryövärit ristinpuulla keskustelivat, kuinka hän voi auttaa toista, kun ei voi auttaa itseään. Pääkallonpaikalla käytiin sen ajan kolmikantaneuvottelut. Ristintiellä tapahtui kaikenlaista. Kruunattiin orjantappurakruunulla ja INRI -logolla kuninkaaksi. Tapana oli vapauttaa joku vangeista ja syytön halventaa tappamalla. Mitenkä tämä sopii minun sapluunaan. Syytön halvennettavaksi ja syyllinen vapautettavaksi testaamaan tämän päivän asiakaspalvelua. Minulla ei ole ketään puolestapuhujaa. 

Kotimaa -lehti välitti jo 1964 opiskelijalle asunnon lyöden kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Käytin tilaisuutta hyväkseni. Sain asunnon hemiplegiarouvan luona. Hän oli nuori, kaunis nainen puolustusministeriön palveluksessa. Päivän hän virui wc:ssä saatuaan aivotukoksen aamutoimissaan. Opettajasisar oli huolissaan ja haki opiskelijaa asumaan potilaan luona. 
Äitini sai kohtauksen kotona, lääkäri noudettiin hevoskyydilla. Äitiä ei lähdetty mihinkään viemään, sairasti kotona. Käden halvausoire hoitui lehmiä lypsämällä. Sen verran tiesin aivohalvauskohtauksista. Rouvan halvausoireet olivat pahemmat. Hänen toimintakykynsä oli heikentynyt. Sairausloman jälkeen hän teki kaikkensa voidakseen palata työhön. Käynti kampaajalla, kosmetologilla ja vaateostoksilla ei tuottanut toivottua tulosta. Hänen kärttyisyytensä lisääntyi ja panettelu selän takana johti siihen, että minun oli muutettava pois kesken lukuvuoden. Sairailla suomalaisilla ei siinä suhteessa ole menettelytavat muuttuneet Helsingissä. 

Minusta on tullut säteilyvammanen, että pienetkin vihjailut siitä, etten ole tehnyt parastani, saavat ihon nousemaan kananlihalle tai hanhennahkalle. Säteilyä on liian paljon asiassa kuin asiassa. Onneksi olen jo kaiken jättänyt taakseni. Olen järjestellyt arkistoja ja taustasäteily ylittää sallitun. Läheisriippuvuuteen en sairastunut. Poliitikkojen tarve liittyä yhdistyksiin on viimeinen mahdollisuus kerätä ääniä pienellä pakolla. Seuraa johtajaa ja näe kenenkä puolesta johtajat puhuvat.

Ei kommentteja: