Kun ikää tulee, vaivat nuortuu. Meillä on vielä elossaolevia sotaanosallistuneita veteraaneja ja invalidejä. Omaa arvoansa pönkittääkseen nuorempi, sotakoulutuksen saanut sukupolvi puhuu kunniakansalaisista. Olen tuntenut monia sodassa olleita maanhiljaisia miehiä. He eivät puhu kokemuksistaan. Heille ei pyydetä kuoltua havuseppelettä haudalle. Haudataan hiljaisuudessa lähimpien läsnäollessa. Ritari Iisalon viimeiset sanat olivat:
- Sivistystä ei ole ilman isänmaata.
Lisäykseni on, eikä ilman äidinkieltä. Kuntia vaivaa pakkomielle myydä rantansa venäläisille. Suomi-neito on antanut määräysvallan EU:lle työntekemisestä rahanvaltaan ja sotilaallisesti Nato olisi taustatuki aseelliselle osallistumiselle. Sään vaihtumisen tunnen luissa ja ytimissä. Tietotekniikka uusii tiedostoja. Meistä säilytettävät vanhat tiedot häviävät. Eläke-etuus pitää todistaa hapertuneilla työtodistuksilla. Onneksi olivat tallessa.
Minulta kysyttiin isäni sotaanosallistumisesta terveyskeskuksessa tietokonerekisterien uudistuksen jälkeen. Priorisointi asiassa kuin asiassa on laillistettu heitteillejättö. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen ohimarssi tapahtui Samariassa. Laupias samarialainen kuitenkin pysähtyi ryöstetyn ja hakatun kohdalle ja vei saamaan hoitoa. Maksoi vielä aiheutuneista kustannuksista.
Vuosia sitten hämmästyin, kun käynti terveyskeskuksessa ei maksanut mitään. Se oli yhdenlainen kokeilu. Nyt lääkäri mainitsi yhteiskunnan osuudesta särkylääkkeisiin, joita sain kuukauden tarvetta vastaavan määrän. Niillä pitäisi pärjätä siihen asti kun pääsen hoitavan lääkärin luokse. Hän on ulkolainen, liekö ihan samarialainen. Terveydenhuollosta on tullut rahastusta. Lääkäreillä on koulutus hoitaa sairaita, mutta suvussa kulkeva sydämen sivistys puuttuu. Ensimmäisen polven lääkäri-, kansanedustaja- tai vaikkapa opettajastatus on kihonnut päähän itselle ja läheisille. Pitää päästä jonon ohi, kun tyttö tai poika on oikein lääkäri. Vielä parempi, jos voi vedota oikeusjutun nostamiseen saattajan toimesta. Minä en kerjää, minulle on annettava se, mikä minulle kuuluu.
Omaishoitoasiasta päättävä kunnan työntekijä sanoi: Älä puhu omaishoitamisesta, kun sinulla ei ole enää hoidettavaa eikä tällä rahoitusalueella ole ollutkaan. Ei kaikkia omaishoitajia tarvitse tietää, kun ei ole rahaa antaa kaikille. Minulla ei ollut työhistoriaa enää 60-vuotiaana. Omaishoidossa puhuu raha, zu Hause Pflegen on käytännön työtä, josta sosiaalilautakunta peri isältä palkkaa minun tekemästä työstä. "Täällä Pohjantähden alla" tapahtuneet asiat ja arvot ovat siirtyneet tähän päivään. "Vain yhden huijarin tähden" on humoristinen maalaiskomedia, kun ei ole hengenlähdöstä kyse. Valta on vaihtunut tyhmyydeksi, joka tiivistyy kunnissa, jotka haukkovat henkeään olemassaolonsa puolesta. Yläkerran ukot ovat ampuneet aina kovilla. Nyt joukkoon ovat liittyneet naisetkin. Autiomaa mielentilana puhuttelee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti