Tänä syksynä olen tehnyt muutoksia loppuelämää varten. Kesän jälkeen kaikki näytti hyvältä. Tänään totean liian hyvältä ollakseen totta. Luin lehdestä äskettäin läänien lakkauttamisesta. Sehän oli vanha tieto. Meillä on niin päällekkäin kaikki hallintorakenteet, ettei se selvinnyt minulle oppikouluvuosina 1950-luvulla. Kirkko ja maallinen valta pitivät ihmisiä tiukasti otteessaan. Maalaisjärjellä varustettuna olen osannut elää elämääni kuin parhaiten olen taitanut. Tehnyt tyhmyyksiä ja maksanut niistä oppirahat, jotka yläpuolelleni asettuneet ovat pilkallisesti minun maksettavaksi langettaneet.
Neljännen ukkaasin noudattamisen päivä päättyi kahdallani 6.2.2000. Minulla ei ollut siihen mitään lisättävää eikä poisotettavaa. Olin tyytyväinen naispresidentinvalinnasta. Olihan tuo päivä elämäni viimeinen vaalivalvojaispäivä. Muuttopäivä pois ympäristöstä, jossa 10 vuoden työrupeaman laskemiseksi käytetään kertoimena 5.4. Siitä on vain vaiettu ja vaiennettu, ettei vapaaehtoiseen pakkotyöhön suostuneet omaishoitajat saisi arvostusta. Kunnat siitä ottavat kaiken kunnian eduskunnan jakaessa rahaa valvomatta, mihin rahat ovat hävinneet. Oli vielä terveyskeskuspalvelut, peruskoulusta lukioon halukkaiden jatkaa opintojaan omassa kunnassa. Kunnan vanhuspalvelut olivat muutosten kourissa. Toinen loppuminen vaikutti kauppojen häviämiseen. Tilalle tuli rojukaupat. Pankkikriisi vähensi pankkien lukumäärän yhteen. Sekin erosi keskuspankista ottaen tunnuksekseen koivunlehden. * Kokonaisen päivän elin -runo toteutui. En ollut kuollut syöpään enkä ollut lataamossa. Minulla oli selvät sävelet.
Ainoa toimenpide ennen lähtöä oli hankkia uusi henkilöllisyystodistus. Minut tunnettiin siellä, vaikka minusta oli tullut näkymätön. Poliisilaitoksella hoidin sen asian kuntoon. Joka puolella hymyhuulet toitottivat www-sivuista.
Yhteiskunta ei ollut pysynyt mukana kehityksessä. Siihen törmäsin työvoimatoimistossa, terveyskeskuksessa ja yhdistyksissä, joihin kutsuttiin osoitteen muuttuessa. Kirkko oli kuitenkin edistyksellisin vanhanaikainen vallankäyttäjä. Olin kirjoitustaidoton vanha akka. Minulla on kuitenkin Isä Juntusen antamalla mahdollisuudella suoritettu ammattitutkinto. Siitä pidän kiinni loppuun asti. Tieto, taito, tunne on päivitettävä. Lähden mukaan projektikoulutuksiin. Kun on vankilassa talousrikollisena, voit tulla tohtorina ulos. Vapaassa maassa omalla ajalla suoritetuista opinnoista tulee ehdoton tuomio. Leivättömän pöydän ääreessä on kaksi vaihtoehtoa rangaistuksissa, ehdollinen vankeusrangaistus ja ehdoton toteutettuna loppuikäinen keppikeittotuomio. Minulle tuomio tuli ehdottomana. Ikä 64 vuotta ja työhistoria yhtä ehdoton. Sitä ei ollut kertynyt lain mukaan.
Lääninhallitus kantoi viimeisen vastuun Tietoyhteiskuntataitojen korvatessa vanhat menetelmät
Etelä-Suomen lääninhallitus Länsstyrelsen i Södra Finlands Län ja Lahden kaupunki Työväenopisto antoi todistuksen.
On osallistunut 19.3. - 12.12.2005 Etelä-Suomen lääninhallituksen ja Lahden työväenopiston järjestämään Tietoyhteiskuntataidot kaikille -vertaisohjaajakoulutukseen.
Koulutus on sisältänyt seuraavat opintokokonaisuudet:
- tiedonhankinta- ja käyttötaidot
- vuorovaikutustaidot
- opetus- ja ohjaustoiminta
- tietotekniikkataitojen kehittäminen
Lahdessa 12.12.2005
Allekirjoitukset
Sivistystoimentarkastaja Etelä-Suomen lääninhallitus ja Rehtori Lahden työväenopisto
Sanataidekoulutuksesta jäi suorittamatta 3 opintoviikkoa, kun ei ollut verkkokirjoitustaitoa eikä omaa konetta. Kirjoitin käsin opintopäiväkirjaa, jota ei enää kukaan jaksanut lukea. Mutta kirjoittaa piti ja jättää määräaikaan mennessä. Teinkö tyhjää työtä käsikirjoituksella?
Verkkokirjoituskurssista tuli kirjeenvaihtoineen vertaisohjaajaprojektin potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi yliopistotasolla. Vielä nytkin naurattaa akateemisten herkkähipiäisyys, kun kirjoittamaan opetteleva käyttää avautuneita mahdollisuuksia kuin tyhjää vain. En kuulunut siihen joukkoon enkä vielä seuraavaankaan enkä sitä seuraavaan. Jouduinhan turvautumaan kirjurien ja tulkkien apuun. Nyt asiat on toisin.
Verkossa on kutsuttu osallistumaan tulevaisuuden tutkimukseen. Juuret on syvällä ja siivet korkealla verkkoyhteisössä. Olen aivan hämmästynyt lämpimästä vastaanotosta, kun vaihdoin osallistumispaikkaa vähän kauemmaksi kotinurkista. Samaa voin sanoa seurakunnan vaihtamisesta, ollaan ystävällisiä, puhutellaan ystävällisesti ja halataan aidosti, jos siltä tuntuu. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, olipa se maa perittyä maata tai sitten asuinympäristöä työn perässä kulkiessa. Minun muuttoliike suuntautuu sinne, minne toivotetaan tervetulleeksi. Pidot ei parane, jos vieraat ei vähene. Suomi-neitokin punastuu 6.12. nähdessään kutsuvieraat. He eivät edusta muuta kuin itseään.
Hyvästi läänit! Kaiholla muistelen Savolaisen laulua, kun Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni, silloin kurja Karjalamme Suomen surut soitteli. Hämeen hitauteen on pakko juuttua, kun ei ole toimeen tartuttu asioiden hoitamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti