Vähemmistöstä enemmistöksi

Näin meillä: Jos luokses' en voi tulla voittajana, voin tappioni tuoda kuitenkin. Kuinka monta presidentin aikaa olen elänyt tietoisena yhteiskunnan poliittisista ongelmista. Vuoteen 1991 on minua ohjannut neljäs ukkaasi. Vanhempieni kunnioittamisen eteen olen tehnyt kaikkeni. Olen kuitenkin joutunut kysymään lakimieheltä, kuinka pitkälle suunsoitto voi jatkua. Vastauksena sain: 
- Halventaminen on kiellettyä. Kirjoittamalla Räikkö Räähkille olen pitänyt puoleni, mutta poliitikoille näkemiseni face to face on ollut kuin punainen vaate härälle. On sanottu päin naamaa ja puhuttu selän takana. Pikkusielut asettuvat pilkkaajien taakse ja tuovat terveisiä, mitä minusta puhutaan. 

Eilen luulin Obaman vastaavan puhelimeen, kun soitin Kelaan. Siellä ystävällinen miesääni vastasi. Onhan sulla mittava omaisuus, josta vielä riittää ottamista yhteiskunnalle. Se koskee mummonmökin arvostusta. Siitä tuli lomakiinteistö, kun hoidin asioita. Verottaja ja maistraatti kuitenkin ovat tulleet tulokseen tutkittuaan tosiasioita. Mummonmökki on vanha rakennuspaikka, sitä ei ole muuksi muutettu. Se on ollut ja on edelleen tyhjillään. Unohtanut kuitenkaan en ole, tuleehan sieltä minulle puhelinlasku, metsävero ja tieyksikkömaksu. 

Toinen tulkinnan kohde on vanhempieni ostama osake kirkonkylässä. Äiti kuoli, hänen osuus on kuolinpesä, jossa me 7 elossaolevaa olemme osakkaina. Yksi osuus on kuolleen sisaren kuolinpesä ja kuuluu leskelle. Varmistaakseni osakkeen säilymisen kotinamme, pyysin vanhemmilta asumisoikeustestamentin vanhimmalle veljelle, joka omaishoitajana huolehti vanhemmistamme niin kauan kuin jaksoi. 
Aika muuttui, kunta lakkautti palveluja ja siihen puutteeseen minä lupasin isälle: "Minä tulen!" Riitatilanne sisarusten ja seitsämien veljesten kanssa sai mittaamattomat mittasuhteet. Tehtiin hoitotestamentti, tilasin kuolintodistuksen, mutta hoitorauhaa se ei tuonut. Ostin isän osakeomistuksen. Maksoin rahalla kauppahinnan. Isä jakoi rahat lapsilleen. Minusta tuli osakkeenomistaja. Veli saa asua kotonaan. Verottaja käsittelee kuolinpesäosuutta perheen käytössä olevana asuntona ja ilmoittaa sen huojennettuna varallisuutena. Minun osuus minulle lasketaan omaisuudeksi täydestä arvosta. Kaikki peritty omaisuus on sidottua omaisuutta. En voi sitä realisoida enkä käyttää velan vakuutena. 

Sukupolvenvaihdos on estetty, että olisin voinut jäädä 10 vuoden jälkeen elämään maalle vanhempieni kuoltua. Kuntaliiton edustaja sanoi: 
- Se on juriidinen juttu. Toinen sanoi, älä jää sinne, kun on niin paljon riitaa. Kunta tuo venäläiset Vihtaniemelle. On käynnissä kristalliyöt. Kaikki tämä tapahtuu niiiiin ylhäältä järjestettyjen pelisääntöjen mukaan. Laillisuus on kaukana. Ääneen ihmettelen: Mitä perkeleitä täällä on päätöksiä tekemässä. Tämä on oikeuteni, kun vanhemmat ovat kuolleet ja neljäs ukkaasi kehottaa tottelemaan piäsnuatikoita niin kauan kun he oikpelillä asioita hoitavat. Suorastaan kieltää, ettei pahantekoon tarvitse mennä mukaan, vaan käskee pistämään kivet kuppiin ja vaatii ääneen ihmettelemään vääryyksiä.

"Kyllä ne ovat viisaita", ihmetteli isäni ääneen, kun paljastui jonkun äkkirikastuminen toisten kustannuksella. Näistä juurista ponnistan, mutta totean: "Tyhmiä ne ovat." Kenraalin, ritarin ja syntyperänsä mukaan punaisen sotamiehen yhteinen kokemus oli hävitty sota. Siitä isäni kirjoitti pettymysten jälkeen Suur-Suomen valtaamisyrityksenä henkiä säästämättä. Tänään olen onnellinen rodusta ja juurista. Amerikalla on Obamansa ja itse olen ferrarinpunainen, verkkokirjoitustaitonen tietämättä tai tietäen kansalaisuuden. Kuulun suomensukuiseen kielivähemmistöön, joiden asuinalueet käyvät ahtaammiksi, kun johdon identiteetti puuttuu. Eivät tiedä, mikä on heidän isänmaansa ja äidinkielensä. Eivät ole mistään kotoisin.