sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Ehkä sinunkin kannattaisi pelata elämäsi

Sinun käsiisikö antaisin henkeni. En, se on ainoa mitä minulla on vielä jäljellä. Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Jos omaishoitajan sitoutuminen tehtäväänsä ei ole vertailukelpoinen ministerin valan velvoitukseen, silloin on maailmankirjat sekaisin. Elämistä on tullut pelinappuloita Fellmannin pelloilla. Kuinka kauan voi selvitä nukkumatta sängyssä? 

Uupumuksella ja sairaudeksi diagnosoidulla masennuksella on tietty ero, ministerintauti. Omaishoitajan pitää opetella nukkumaan sängyssä omaishoitopestin päätyttyä. Ministeri tarvitsee hoitoa, että jaksaa nousta ylös aamulla. Todella masentunut kantaa sairaudestaan jälkeä. Se on rinnastettavissa hermoromahdukseen, mikä on johtanut laitoshoitoon hermoparantolassa. 

Kuntiin on valittu valtuustonsa ja eduskuntaan kansanedustajat. Motiivit halukkuuteen loistavat kauas. Se on sairaan kanan merkki ja kuntoutustuen tarve. Tästä meillä on kokemus Suomen Kekkosesta. Lääkärit eivät voineet julkaista päämiehen ikää ja sairautta koskevaa presidentin virkaa haittaavaa tekijää. Poliitikot käyttävät kollektiivista oikeutta pelata elämillä pitämällä yllä presidentin kuolemattomuutta. Sinne ovat menneet perässä yksi toisensa jälkeen.

Kerätään suvun nimekkäät sisaren perilliset, jos ei löydy linssiluteita omasta jälkipolvesta. Kenraali, ritari ja ferrarinpunainen sotamies, jolla sodassa ei ollut kansalaiskuntoisuutta syntyperänsä mukaan. Minulla on vielä tehtävä muistella näitä kolmea suurta omaishoitajan näkökulmasta. Pyhäinpäivän jumalanpalveluksen jälkeen ruutuun lävähtää www.yle.fi/verot. Tasapuolista muistaa kuolleita ja katsoa mitä kukkaronvartijat ovat saaneet kerätyksi itselleen. Kuolinpaidassa ei ole taskuja.

Ei kommentteja: