45 min Suonenjoella

Potki onni koululaista
huopatossulla hipaise
jotta voisi aina tietää
mitä ope mielessänsä
aattelevi aivoissansa
koululaisen pään menoksi.


Äidinkielen tunnilla harjoiteltiin riimityksiä. Oma tekeleeni tuli julkaistuksi pienessä läpyskässä. Siihen julkaisutoiminta loppui. Jouduinhan erityistarkkailuun kuin Anjuska luostariin, missä 7 perkelettä kirkon kasvatuksella ja ruumiillisella kurituksella häädettiin pois. Äidinkielen-, psykologian- ja uskonnonopettajat pelastivat minut helvetiltä. Nuorten pahoinvointia 45 min ohjelmassa vilahti Suonenjoen esimerkki. Välituntivalvojilla on kapoliivi päällä. 1950-luvulla oli rehtorinhattu merkkinä lähestyvästä vaarasta. 

Sairastin aasialaista kaksi viikkoa kuumeessa. Kun vihdoin siitä selvisin, vein kirjettä postiin ilmoittakseni kotiin sairastamisesta. Postilaatikko oli asemalla. Silläkin reissulla rehtori otti minut puhutteluun kouluajan ulkopuolella ja moitti poissaolosta. Jumppamaikka oli toinen, jonka läksytyksen kohteena olin usein. Kuinka hän keksikin vaatepinostani aina vaatekappaleen, jota hän pyöritteli varoittavana esimerkkinä etusormessa kuin taitavin pitsaleipuri pitsapohjaa valmistaessaan. Sormessa pyörivät minun kaupasta ostetut sukkanauhaliivit. 

Hän pisti elämänsä peliin esimerkillään pitkästä elämästä. Mutta kuolinilmoituksesta laskin hänen ikänsä. Se jäi 10 vuotta lyhyemmäksi kuin äitini ikä ruokaohjeista huolimatta. Kylmä peruna ja sillipala oli hänen herkkuaan. Meille silli oli vierasta, saatiinhan tuoretta kalaa järvestä. Luin kaupan ikkunassa ilmoitusta Jääsi-lakkaa enkä oivaltanut, mitä herkkua sillä mainostettiin. Se on selvinnyt myöhemmin, kyseessä oli jääsilakka siis pakastekalan esiaste. Monta muuta huvittavaa tapaa käyttää valtaa on palautunut mieleen. Kilteimmistä kilteimpänä selvisin, mutta raiskauskriisikeskus antoi minulle mahdollisuuksia 6-kymppisenä käsitellä nuoruuden traumoja syntisenlaulunmaassa. 

Ei ollut koulukuraattoreita, psykologeja eikä terveydenhoitajia. Opettajilla oli kaikkiin aiheuttamiinsa ongelmiin vastaus valmiina. Se oli kuri ja kurinpalautus. Kuka oli varustettu Tuntemattoman Kuovin ominaisuuksilla. Sota oli takana lähempänä silloin kuin tänä päivänä sodanuhka edessä. Mene ja tiedä, missä milloinkin leimahtaa ja mistä syystä. Herran pelolla ja rouvankin oli taivaallinen voima. Mutta saako byrokratia minua tänään pokkuroimaan ja hattu kädessä lähestymään virastoissa pöydän takana istuvia. 

En kerjää, kaikille on annettava, mitä meille lain mukaan kuuluu. Romanian kerjäläiset istuvat kadulla ja sanomattakin on selvää, mitä he ovat tekemässä. Meidän kerjäläiset kerjäävät puhelinsoitoilla tai laskunnäköisillä karhukirjeillä viestein "Maksa, perkele, laskusi". Kerjäläisellä ja kerjäläisellä on tietty ero. Toinen on sitä todella, toinen maksetulla elämysmatkalla, johon on varaa vain Kehittyvien maakuntien Suomen lahjottujen poliitikkojen kerjäämisstrategialla. Se on maan tapa ja hyväksytty laki. Kenellä on sille annetaan ja kenellä ei ole, siltä otetaan.