Tutkimustuloksia

Omaishoitajat kuolevat useammin kuin muut ja syöpäriski on palannut normaalille tasolle kloorifenolilla terästetyn veden juomisen lopettamisen jälkeen. Omaishoitajan on otettava itse vastuu elämisestään. Kun kymmenen vuotta oli kulunut omaishoitajana palasin vielä käenpesään. En lentänyt yli enkä kaivautunut ali, kaikki oli järjestyksessä minun päässä. 
Työvoimatoimistossa, omaishoitajaliitossa, kirkossa ja projekteissa olin kummajainen. Otin yhteyttä erilaisten linkkien kautta omaishoitajiin. Heidät tavoitin suljetuilta osastoilta toipumassa päättyneen omaishoitotyön jälkeen. Siihen meidän uskotaan jokaisen sortuvan. Päättäjän paikalta omien exhaustio-sairauslomien jälkeen meille sanottiin: 
- Älä tee niinkuin minä ministerinä teen, tee niinkuin minä opetan. Tällä neuvolla pidetään paikka ja odotetaan eläkeviran vapautumista. Kekkoselta pyydettiin allekirjoitus eronpyyntöön presidentin tehtävästä. Hän eli tunnetilaa kirjoittaessaan huoltajan allekirjoitusta poikiensa koulutodistuksiin. Yksi allekirjoitus riitti eronpyyntöön. Sairas presidentti pyöritteli kynää ja sanoi: 
- Tanelille kanssa. Näin tämän tilanteen joskus isän hermoillessa, kun 6-kymppinen poika viipyi markkinareisullaan pimeään asti. Voivotukseen vastasin: 
- Näen veljeni 5-vuotiaana kysymässä isältä lupaa lähtemiselleen. Isä vastasi: 
- Saan minä lastani kaivata. Hänellä oli toiveena, että saisi haudata poikansa. Sen jälkeen hän voisi kuolla rauhassa. Minut valtaa outo levottomuus lähitulevaisuudesta. Kuinka meidän käy? Saman tien muistan isän levottomuuden myrskysäällä. Lohdutin, että kaikki on hyvin. Kukaan sukulainenkaan ei ollut eristyksessä ilman apua. 

Oli lauantai-ilta, alkoi adventtiaika. Ovikello soi vaativasti. Siellä oli kyläkalenterin myyjä, opettaja, joka hoiti tehtäväänsä markkinataloudelle. Kysyin, mitä maksaa ja kaivoin rahat hänelle käteen. Hän katsoi minua yhtä hämmästyneenä kuin minä katsoin häntä. Lauantai-iltana tiellä ken vaeltaa, ei ainakaan ratsastanut aasilla, vaan omahyväisyydellä omasta tehokkuudestaan. Tätini kertoi olleensa saunassa, kun kauppias soitti ovikelloa. Täti ei pannut pahakseen, olihan hän kävijöiden tittelinkipeä, apteekkarin pojan Iiva-mummona. Minulle hän sanoi: 
- Nyt tiedän millainen hoitaja olit isällesi. Selvisi myös millainen täti oli ollut hoidettavana. Itse autoin häntä raha-anomuksien täyttämisessä, kun tiesin taustat, mitä hänelle kuuluu. Muuhun auttamiseen en suostunut, kun lääkäri otti hänet lepopaikalle sairaalaan ja aloitti mieliala lääkityksen. Hoitajat kaikessa viisaudessaan puhuivat minua vastaan, että minä olin häntä hulluksi leimaamassa eikä tädin pidä syödä mielialalääkettä. He eivät tienneet taustatekijöitä, pelkotiloja tulla poikansa tappamaksi ja omilla uhkailuilla päättää päivänsä. 
Hän oli turvaton täti, joka naapurikuntaan päivystykseen lähtiessään juhlapyhiksi otti suuren täytekakun hoitohenkilökunnalle viemisiksi. Se oli ainutkertaista hoitajillekin sinä juhlapyhänä. Totuus on tarua ihmeellisempää omaishoitajan perspektiivistä katsottuna.