Shemeikan murhe 1924

Opettaja

Sana olen. Opetan ma,
mitä luovat Luojat,
Armottaret antanevat
tuulen, tyynen tuojat.
Tuli olen. Tuijotan.
Ma palan, hehkun, palvon.
Siksi monta vaivan yötä
istun, itken, valvon.

Henki olen. Heräjän
kuin sydän taikka syvyys,
jolle ole outoja
ei hymy eikä hyvyys.
Peto olen. Peljätän,
kun näytän näköpääni.
Monen tuskan poltinpora
järkähytti jääni.

Pisar olen. Pienenen
tai suurenen kuin tahdon.
Kide olen. Kimmelten
vaikka halki vahdon.
Säde olen. Elämäni
entää niinkuin lyhyys,
vaan on pitkä päivieni
pyrkimys ja pyhyys. (Eino Leino)


Elämänkaaressa olin lakipisteessä ja palasin kotiseudulleni vanhempieni hoitajaksi. Kahdeksasta sisaruksesta vanhin oli ollut koko ikänsä yhteistaloudessa äidin ja isän kanssa. Oli tehnyt parhaansa, mutta vanhempien sairastuminen oli liian suuri velvollisuus hoitaa heitä oman työn oheessa. Omakin terveys alkoi reistailla. Käydessäni kotona iloitsin aina lähtiessäni, että he jaksoivat huolehtia omista asioistaan. Voin palata hyvillä mielin työhöni. 

Sinä päivänä muuttui kaikki. Työhuoneen kylpyammeen yläpuolella keikkui suuri musta hämähäkki. Suihkutin sen viemäriin muistamatta teon seurausta. Illalla kuulin, äiti oli saanut sairauskohtauksen ja viety sairaalaan. Mitä tekisin. Oli sovittu Lempolammen lomasta. Mitä pitäisi unohtaa ja millä mielin lähtisin lomalle. Äiti toipui kotiutettavaksi ja sen jälkeen olen jättänyt hämähäkit rauhaan. 

Kolme vuotta myöhemmin oli tosi kyseessä. Aikainen puhelinsoitto sai minut kysymään; 
- Onko äiti kuollut? 
- Ei, hän haluaa järjestää lapsuuskodin siirtymisen lapsilleen. Sekin toteutui tavalla, jossa sukuun tulleet tunsivat itsensä syrjäytetyksi. Hyytävä vihamielisyys kohdistui minuun, vaikka vanhempani olivat lahjanantajia ja minä 1/8 lahjakirjansaaja. Mutta minä sain eniten kaikkien mielestä ja vanhin oli saanut kaiken, kun pyysin vanhemmilta veljelleni asumisoikeustestamentin, että hän saisi asua kotonaan vanhempien kuoltua. 

Kaikki lainsuomat mahdollisuudet käännettiin päälaelleen, kun vanhempien jälkeen tulisi sukupolvenvaihdos. Vaihe vaiheelta asiat toteutuivat kivuliaasti. Samaa koen Suomi-neidon kohtalossa, kuinka asioita viedään eteenpäin unohtaen meidät kansalaiset, kun kaiken edelle menee oma etu. 
Neljä vuotta oli kulunut hämähäkin viemäriin joutumisesta, kun puhelin soi aikaisin aamulla. 
- Onko äiti kuollut? 
- Ei, hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti, kun ei pysty laittamaan ruokaa perheelleen. 
- Minä tulen. 
Hautausurakoitsijat olivat ainoat kävijät vanhempieni luona, kun palasin kotiin. Olin saanut uudet vastustajat taloyhtiössä. "Älä tule meitä opettamaan" sain kuulla, kun osallistuin taloyhtiön yhtiökokouksiin. Kiersihän kylällä huhu, että olin ollut nuoruudessa va. kansankynttilänä. Asumisesta oli minulla kuitenkin kokemusta, jäihän tyttäreni pitämään kotia yllä yksin, kun pakkasin välttämättömimmän kahteen kassiin jättäessäni kodin ja lapset. "Huh hei, sen tuuli vei" oli vastaus toiveeseen "näkis' vaan". Toive toteutui tavalla, johon ei ollut valmista käsikirjoitusta muualla kuin kirjoittamattomana elämäntarinana. Se on taaksejäänyttä monine läpikäytyine vaiheineen.

Mitä on edessä, sen Luoja yksin tietää, mutta ei kerro kuinka hänen antamansa lupaukset toteutuvat. Jaakko Löytty siirtyi rakkauslauluihin. Epävirallisen organisaation omaishoitajat ovat siitä minulle ainoa todistus, onhan minua puhuteltu puolivuosisataa "Liebe Maire". Tämä aika tekee työni pöperömaijan työksi ja kutsuu sitä minun omaksi hömpäksi. 
Kansakoulunopettajankoulutus on minulle suurin kysymysmerkki heidän tehtävästään. Ollako opettaja vai palvelija? Kun työn näkee, niin tekijän tuntee, onpa kuinka akateeminen johtaja tahaansa. "Älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä opetan." Politiikassa tämä sanonta on sääntö, ei poikkeus. Lainlaatijat laativat lakeja meille noudatettavaksi, mutta samaan pitää pystyä jokaisen omalla esimerkillään. Omat asiat pitää olla kunnossa, että paljonvartijoiksi valitut voivat hoitaa tehtäväänsä. 

Vaalirahasotkusta voisi tutkimisen aloittaa kaivelemalla runoroskiksia. Mitä haikuja pitää pimittää ja saada kuntoutustuki selvitäkseen riskirahasta puoluetuella. Pitää olla lakimies, että voi yrittää jotenkin olla oikeudenmukainen. Suuri esikuva on minulle Obama, jonka mustiin juuriin palaan omissa punaisissa juurissa. Mustajuuri ja punajuuri ovat tämän päivän raaka-ainetta trendiruokaan.