Hoosianna on minun adventtiajan sana vuodesta toiseen. Vuodensanaksi on vihdoin putkahtanut maailman laajuisesti "bailout". Muistaakseen on tehtävä yhtä asiaa kerrallaan. Siksi adventtivesperiin osallistuminen lauantai-iltana oli oikea ajoitus. Minulla ei ollut muuta tekemistä ja voin ottaa kutsun vastaan iloisin mielin. Vielä tässä bailout- maailmassa kaikuu Hoosianna vieraalla kielellä. Siinä on alkuseurakunnan tuntua.
Tänään varsinaisena adventtisunnuntaina olen takaisin tässä ajassa. "Avara luonto" etsii Saksan puuvanhuksia. Yksinäinen, tuuhea puu jää elämänpuuksi aukealle paikalle. Se on Mestarin opetus pitää silmät täynnä luontoa ja lapsia opettajana. Joulunlapsesta alkaa meidän ajanlaskumme, jossa elämme bailout-elämää. Porvoon tuomiokirkko vihittiin uudelleen. Katson sen uusintana tiistaina. Miksi en tänään. Minulla on muuta katsottaavaa, mitä bailout tarjoaa. Sen kertoo Leninin testamentti mielipiteen takia vangitun kokemana. Omani ei juuri poikkea omaishoitajakokemuksena, kun edellisen kerran maailma meni läpi bailoutista viime vuosituhannenvuosisadanvuosikymmenen (1990) päättyen ilotulitukseen uuden vuosituhannen (2000) kunniaksi. On sukupolvenvaihdoksen aika - pitäen lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa.
Seis maailma! Tahdon ulos tästä rahalla sokaistusta maailmasta. Kaamos laskeutuu alemmaksi, kynttilät ja säästölamput valaisevat vähän pimeintä aikaa. Jääkö bailout-aika 2000-luvun viimeiseksi vai kuinka monennen kerran jälkeen meillä ei ole enää elämisen mahdollisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti