Vaalipropagandaa torin varrella ennen kiinteitä hirsipömpeleitä. "Kun me pidämme huolen lapsista ja vanhuksista, meillä ei ole mitään hätää." Otin ruusukarkkipaperisen namun ja kysyin: "Mitä minä olen jättänyt tekemättä?" Poliitikon pieniä varpaita alkoi palella ja hän pujahti asuntoauton lämpimään. Minulla on tarina. Ensiksi tuli avainkaulalapset, kun äidit tarvittiin työhön ja lastenhoitoa ei ollut järjestetty. Siitä seurasi ruuhkavuodet. Omat vanhemmat vanhenivat ja sairastuivat. Jäivät heitteille, kun kunta purki laitospaikat ja lakkautti kodinhoitajien virat.
Hoidin lapset yksihuoltajana saamatta muuta apua kuin talonmiehen ilmoituksen palattuani kotiin klo 16.00 jälkeen. Hän seisoi ulko-oven vieressä ja antoi raportin, mitä pahaa tytöt olivat tehneet päivän aikana. Minun vastaraporttini oli:
- Pitää viedä pennut putkaan päiväksi, että herra talonmies saa rauhassa juopotella isännän kanssa meillä kotona.
Loppuvaihe vanhempien hoitajana ei poikennut lastenhoitoajasta muuten kuin olemalla aina läsnä. Sitä ei voinut tehdä etätyönä työn oheessa. Vanhemmistani ei tullut minulle lapsia, vaan he pysyivät samoina vanhempina, joilta olin saanut huolenpidon ja kaiken tarvitsemani elämää varten. He ansaitsevat kaiken kunnioituksen vanhempinani.
Kaikki päättyy aikanaan ja sitten seurasi itselleni oppisopimuskoulutukset omaishoidosta ja sukupolvenvaihdoksesta. En ole oppinut muuta uutta kuin uuden kirjoitustaidon - verkkokirjoitustaidon. Näyttökansio ja SWOT- analyysin neljä kuvaa on nopeasti silmäilty läpi. Vahvuuteni - Heikkouteni, Mahdollisuudet - Uhat.
Kahdeksan vuoden aikana projektikoulutuskansiot täyttävät kaiken hyllytilan ja kellarigallerian. Kenellekään en tarvitse niitä säästää. Onhan se lailla vahvistettu.
Koulunkäynti (Opiskelu) itse projekteja varten on turhaa. Elämää vartenkin hiljaisen tiedon siirtäminen on turhaa, kun ehdoton ikä on 64 v ja laki työhistoriasta tekee riskillä tehdyn työn turhaksi. Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehty työ ei kerrytä työhistoriaa. Vain presidentti rauhantyöstä tulee palkituksi ja liikemiehet ostavat arvonimiä Kehittyvien maakuntien Suomessa. Minun esikuvapresidentillä on Juuret, vaikka ne johtavat Afrikan orjuuteen. Meillä on muiluttajien ja muilutettujen jälkeläisillä samat periaatteet. Koirat pääsevät kirpuistaan vasta kuoltuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti