Puhekupla käryää ilmaisjakelulehden kulmassa. Pelastuslaitosta kutsutaan paikalle, kun tomittajalla pää punaisena savuaa. On jakeluongelmia. Olen aina luvannut auttaa lehdenjakajaa, että voi suorittaa saamansa työtehtävän ilman ovipuhelimen välityksellä kuulemaansa pottuilua. Minäkin ilmoitin vuosia sitten jakeluhäiriöistä. Olihan lehti maksetun mainokseni ilmoitusfoorumi.Tallensin YEAT:n Näyttökansioon, mitä meistä ammatinharjoittajista päätomittaja kirjoitti. Hän kiersi kaukaa Terveysmessujen tapahtumapaikan. Hoitosuuntaukset nimesi navan alle kohdistuneiksi.
Kyllä on seisonut hetkellisesti molemmissa päissä, eikä ihme, kun viagra aiheuttaa riippuvuutta. Sen jälkeen ei pääkirjoitukset ole minua kiinnostaneet, että pinna palaisi, jos säästyn lehden roskiin kantamiselta. Mutta jakajalle selvitäkseen työtehtävästään aina avaan oven. Isot pojat palkitsivat tomittajan, mutta en muista, mistä. Suhtaudun kriittisesti suurmiesten kritisoimiseen.
Aikalaisten arvostelut jokaisesta joukosta erottuvasta yhdistää Saarikoskelle huudettu tervehdys: Vitun hämy! Saarikoski oikaisi selkänsä, lähestyi autonikkunaa ja suunsa avannutta moikkaajaa antiikinkreikkalaisella repliikillä. Autonikkuna kiertyi kiinni ja pakokaasu-pölypilvi jäi jälkeen, kun huutaja kavereineen tunsi itsensä uhatuksi. Samaa kuulin haastattelussa Bergmanin tuotannosta, Pavarottin äänenkatoamisesta ja Kenraalin vanhuudesta.
Nyt tomittaja kirjoittaa "Likaisen sukan" köyhästä tekstistä. Jos vireystasoa mittaa asteikko luovuudessakin nollapisteestä plussan tai miinuksen puolelle, on tekstinkirjoittaja jo plussan puolella, kriitikko hyvää vauhtia jäähtymässä kirjoittamansa perusteella. Ei voi vähemmän kiinnostaa, vaikka paperi lehdessä olisi tabula rasa, kunhan jakaja pääsee sisälle rappuun tuomaan lehden.
Ihmisen elinkaarta kuvataan loppua kohti laskevana. Se kuvaa fyysistä vanhenemista. Kenraali saapui Linnan juhliin rollaatorilla, mutta hän oli Kenraali loppuun asti. Henkinen kaari jää elämään korkealle muistoissa "meidän Aatuna" ikävuosista huolimatta.
Joillakin lakipiste jää alas kuin talvipäivän aurinko pilkistäessään juuri ja juuri taivaanrannan yläpuolelle ja kasvaminen alkaa alaspäin niinkuin lehmänhäntä. Kaikki eivät ole näitä tillintallin tasapäisiä taputtelijoita, joille elämän arvokkuus on jäänyt salaisuudeksi. Valoa vaikk' en näekään, sen tiedän loistavan, jos sitä on saanut syntymälahjana. Liian paljon on toiseksi viimeisiä kutsumattomia haltijakummeja, jotka toivovat toisen kuolemaa. Sadussa vihonviimeinen haltija kumosi kuoleman, mutta tilalle tuli sadan vuoden uni. Nyt on heräämisen aika, kiekuu kukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti