Talviaikaan siirtyminen palautti unirytmini lopullisesti. En kuule kuudelta alkavaa juonnettua radio-ohjelmaa, aallokon loisketta, kukkokiekuuta ja radioäänen hyvän huomenen toivotusta. Klo 6.00 oli jo edistystä, kun sitä ennen aamuherätykset olivat elinkellon sekoamisen myötä sudentuntien aikaan olipa kesä tai talvi. On miellyttävää herätä musiikkiin kuin lemmessä lämmittelisi.
Sairaalan aamuherätys:
- Missä on tauti?
- Eikö meissä kaikissa, kun olemme sairaalassa?
Minun aamuherätys tänään on "Mietiskelevä tauti" Reino Kasken sävellys. Lähtiessäni omaishoitajaksi minusta tehtiin taudinmääritys. Tuli korkealta taholta yhdistyksessä:
- Joutui lataamoon. Sanoja itse siirtyi hierojasta hautausurakoitsijaksi. Lääkäri/hieroja otti stipendin yhdistykseltä ja kävi ½ vuotta Englannissa opiskelemassa kiropraktiikkaa. Ei pysynyt mukana, kun koti-ikävä voitti. Edunvalvoja eduskunnassa ryhtyi puuhaamaan hierojista huoria, huorista salarakkaita. Tämä on alkusoittoa ja taustatietoa, kun tauti on mietiskellyt tautiansa. Huuhaa - ystävä soitti tyttärelleni lähtöni jälkeen:
- Etkö tiennyt, äitisihän lähti syöpään kuolemaan!
Olen ajatellut, mitä olisi ooppera omaishoidosta. Mietiskelevä tauti antaa siihen kaikki mahdollisuudet käsitellä, kuinka itsekenenkin tauti on auttanut minua selviämään kaikkien rikos-, uskonto-, ja tautitaustoista huolimattaa. Merkittävät omaishoitajat on nostettu esikuviksi. Mikä heistä tekee niin merkittäviä? Mietiskelevältä taudilta niskat nyrjähtävät, kun yrittää katsoa ylös kuin kepin päähän korkealle pelkoa herättämään nostettua käärmettä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti