Olen rakennellut aarrekarttoja tulevaisuutta varten. Joskus onnistun pääsemään sateenkaaren päähän ja löydän aarteeni, niinkuin olen kartasta kätkön paikantanut. Mummonmökki on monella päätöksellä vahvistettu Mummonmökiksi eikä lomakiinteistöksi. Vanhempani myivät rantatontin saadakseen käsirahat aravaosakkeeseen kirkonkylässä. Lapsuudenkoti jäi tiettömän taipaleen taakse tyhjilleen. Tekninen johtaja näki tilaisuutensa tulleen ja iski silmänsä meidän uimarantaan. Varasi sen maanmittaustoimiston ja maaoikeuden päätöksellä UPM:n metsäkoneiden säilytyspaikaksi omasta päästään ja Länsirannan mökkiläinen kehitteli lisäksi pelastustoimen harjoittelupaikkaa. Sitten tulee ilmoitus veneluiskanrakentamisesta kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla. Vielä vesiosuuskunta ja jätevesijärjestelmät uusrikkaiden kunnanmökkiläisten lomakiinteistöjen arvon kohottamiseksi. Pitäisi vielä rouvienkin vedenhakumatkaa tulla minun lyhentämään.
Verottaja ja maistraatti oikoo pitkin hampain "yhteiskunnan edun" mukaisia päätöksiä. Yli 100 vuotta Vihtaniemellä suvuntarinaa, hidasta parannusta elämää helpottamaan omalla kustannuksella: tie 7:lle vakituiselle asunnolle, puhelinkaapeli järvenpohjaa pitkin. Maksan perusmaksua lankapuhelimesta. Ainoa oikea maksu pitää yllä linjoja, kun laajakaistaa ollaan kehittelemässä. Sonera purkaisi linjan pois, korottaa maksuja ja lopulta ilmoitusluontoisena purkaa yhteyden. Näin yksinkertaista kaikki on tänä päivänä.
Samaistun norjalaisiin, jotka luonnon kauneuden keskellä ovat asuneet sanan mukaisesti tiettömän taipaleen takana ja asuvat edelleen. Vanha pappa siirtyi korkealta vuorelta rantamajaan asumaan, kun näki mamman arkkua hilattavan päiväkaudet ylhäältä köysien varassa alas. Vanhempani elivät itse ja auttoivat naapureitakin. Mutta sitten tuli viihde- ja vapaa-aika.
Ruotsalaiset vievät punaisen mökin kuuhun. Olen ollut siellä heitä aikaisemmin. Lipusta sen näkee ja pyykkinarusta. Omenat kypsyvät puussa, kukat rivissä nurmikolla. Punainen tupa ja perunamaa tarvitaan omavaraisuuden turvaamiseksi kuussakin. Kuva on albumista, jossa koko loppuelämäni on aarrekartalle merkittynä. Monta asiaa olen jo elänyt todeksi, jotakin on edessä. Kaikki ratkeaa lopulta parhain päin. Kuussa voi suksilla liitää. Suksi kuuhun! On sukuvika, jos suksi ei luista. Ruotsalaiset sen ovat keksineet, kun meidän voittajat suutelivat maata hemohesshöyryissä koko hiihtomaailman silmien edessä. "Meill' hanki ja jää" on mennyttä elämää, huokaillaan ilmaston lämpenemisen edetessä, joten oikoratoja ja hiihtotunneleita välille maa-kuu-mars. Pieni Pluto putosi pois. Kuka sortuu elon tiellä, kuka eteenpäin porskuttaa ja kenen rahoilla suksitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti