perjantai 5. lokakuuta 2007

Kunttaukonpommitus

Turvesuolla seisoo seipäät rivissä kuin tinasotilaat kaukaa katsottuna. Strategisia pommituskohteita hakiessa suo sai osansa pommeista. Seipäille kuivumaan nostettu turve muistutti rivistönä suolla järjestäytynyttä joukko-osastoa. Tuntemattomassa sotilaassa on vastaava tilanne. Kolme rangaistua seisoo loppuun asti, vaikka pommitus osuu aukealle. 
"Isäni ei ole kunttaukko", sanoin halaten lämpimästi ehkä ensimmäisen kerran elämässäni vahvistaakseni hänen itsetuntoaan. Ympärillä pitivät puhetta elämäntyönsä opettajina toimineet sotaherrat. Muistuttaa sissisotaa Afrikassa. Minäkin sain siitä osani joka taholta omaishoitajana. Kokeilin samaa kuin sairaanhoitajat lähettäessään kolmekymppiset eduskuntaan. Taloyhtiössä enemmistö oli hallituksessa. Isälleni ei annettu muuta tietoa, kuin vuokranmaksulaput lisättynä vesimaksu minusta omaishoitajana. Itse maksoin oman vesimaksun vuokran yhteydessä ja puolivuotta Lahteen, olinhan varmistanut poispääsyn isän eläessä allekirjoittaen vuokrasopimuksen. Palattuani sieltä sain kirjattuna kirjeenä tiedon, missä järjestyksessä taloyhtiössä kesällä leikataan nurmikkoa. Mitä ilmoituksen postittaminen maksaa, oli pankkisiirtona mukana. Pistin rahat ja saatesanat kirjekuoreen. Ilmoitin kolmelle tyhmimmälle ymmärtäväni, että on kyse halventamisesta. Yksi lähetti kirjeen rahoineen takaisin, joten palautin maksun tilintarkastajalle. Sitä en ole tarkistanut, kuinka nämä rahastukset näkyivät tiliotteella. Tärkeämpää minulle on ollut taloyhtiössä palaaminen päiväjärjestykseen. Veteraanikuntoutuksellaan kehuva ei tullut paremmaksi, vaikka olisi hänet voissa paistanut. Nyt voin kunnioittaa muistoa samalla mitalla, millä isälleni mitattiin.

Ei kommentteja: