Suomi sai itsenäisyyden 19171206. Tuliko tästä numerosarjasta Suomi-Neidon henkilötunnus. Henkilöhistoriaan kirjattiin jo v.1918 ensimmäinen merkintä kansalaiskelpoisuudesta. Se on vaiettu häpeä, jonka käsittelyn aika on juuri nyt ajankohtainen. Toinen näytönpaikka oli syntymäni aikoihin. Suur-Suomen rajat häämöttivät kaukana. Kansalaiskuntoisuutta vailla olevat miehet loppuivat ja voivotus alkoi: "Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi."
Hautausmaiden sankaririvistöt kertovat elämän hinnan. Suomi-Neidosta tuli suurin pudottaja. Menetti toisen kätensä, osan hameenhelmasta ja sai jatkaa hiukan hoikistuneena. Koskeeko tämä vammautuminen meitä suomalaisia vai pelkästään isänmaatamme, jonka elinkelpoisuutta jokainen yrittää työllänsä rakentaa.
Potilasvakuutuksessa halvin hoitovirhe on kuollut potilas. Hänestä ei tarvitse maksaa korvausta, koska hän vie aiheutetun virheen mukanaan. Kukkaronvartijat voivat tulla sairauslomalta paikalleen hyvillä mielin. Historia toistaa itseään.
Suomi-Neito voi paremmin kuin koskaan rahassa mitattuna. Sairaanhoitajat mittauttavat oman työnsä arvoa. Tuloksena saattaa olla kuolleita potilaita, kun hoitajat irtisanoutuvat joukolla. Omaishoitajat seuraavat tilannetta vähin äänin, jos he ovat seuraava reservi työvelvollisina. Rauhantekijänä markkinavoimat ovat epäonnistuneet.
Kapinoivat sissit luopuivat ilomielin aseistaan, kun saivat palan maata viljelläkseen. "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Kerjäämättä. Linnunpesässä heikoin poikanen putoaa pelistä pois. Käki munii toisen pesään jne. Nyt on aika lennättää käki pesästä ja huolehtia itsestään, että jaksaa huolehtia niistä, jotka on meille annettu. Elämä on pelissä. Kuinka Suomi-Neito jatkaa elämäänsä kolmannen konkurssin jälkeen? Laulaako koskaan kiurun lailla? "Oi, Suomi katso, sinun päiväs koittaa." Vai naamioituneena Lordiksi: Halleluja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti