Vertaistukiryhmän muodostuminen on kuin kiinalaiseen aamuvoimisteluun osallistumista. Asianosaisia on pilvin pimein. Jokainen kurkkii, mitä sieltä voisin saada itselleni. Ollaan joukon jatkona. Mutta kun yhteisestä osallistumisesta on kyse, tiputaan laidoilta pois. Kukaan ei huomaa, jos voimistelemme massatapahtumissa. Kun tila pienenee, sanonta "ei pidot paranee, jos ei vieraat vähenee", on totta. Tässä meitä aktiivisia koolla 4. Viides on paluumatkalla vastaan tullut kissa, joka täpärästi välttyi yliajamiselta. En kuulu joukkoon, jossa sisäpiiri ottaa edut itselleen ja lupaa kuoleman jälkeen muistaa havuseppeleellä haudalle. Kaveria ei jätetä on muuttunut ahneimpien kohdalla "kaverille ei jätetä"-periaatteeksi ja toteutuu kaameimpana vielä elossa olevien sotaan osallistuneiden kohdalla. Kyllä meitä testataan ja projektirahalla käytetään kokeilujen kohteena. Minullekin on määrätty niin paljon lääkkeitä, että voisin lähteä diileriksi kadulle myymään kotivarastoja. Uskon ajan kanssa löytyvän noin 10 samanhenkistä, että ryhmä muodostuu. Jäsenmaksu ei ole vapaaehtoistyössä osallistumisen esteenä. Niin kauan on elämää, kun on toivoa. Kun keskustelu on lakannut, on yhteiskunta kuollut. Ryhmä on vetäytynyt jo sisätiloihin, kun ulkona tulee talvi. Netin asiallinen käyttö lisääntyy, ja nettikiusaaminen moninkertaistuu roskapostin muodossa. Posti jakaa maksusta nimettömiä mainoksia, eikä "Ei mainoksia" tarra ovessa voi sitä estää. Biltema-katalogit joka luukusta sisään, vaikka asukas olisi kotisairaalahoidossa tai kuollut. Tätä törkyä roskikseen viemään asukas palkkaa avustajan. Muuten hautautuu kotonaan roskapostin alle kuin hyvinvointivaltion kaatopaikalla.
Satu, Tarja, Eila L, Maija, Irma, Juhani, Elina, Maire, Eila, Pirkko, Raija
Kirjeketju - vertaistukiryhmä lisätty 3.4.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti